Järjestöt, muutos ja johtajuus : Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan ja johtajuuden rakentuminen yhteiskunnallisten muutosten keskellä

Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan ja johtajuuden rakentumista yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten moninaisia ja laaja-alaisia toimijoita järjestöt ovat ja miten moniulotteiset muutokset koskevat niiden toimintaa. Teen näkyväksi suomalaista sosiaali- ja terveysjärjestöjen johtajuutta ja sen roolia järjestöjen muutoksissa ja tulevaisuuden rakentumisessa. Väitöskirjatutkimuksen kohteena ovat yleishyödylliset, yhdistyspohjaiset lastensuojelu-, mielenterveys- ja päihdejärjestöt, joissa toteutetaan sekä kansalaistoimintaa että palvelutoimintaa. Tutkimuksessa tarkastellaan 1) millaisina toimintaympäristön muutokset näyttäytyvät järjestöjen dokumenteissa sekä 2) miten ja millaisina järjestöjohtajuus ja -johtajien identiteetit rakentuvat muutostilanteessa järjestöjohtajien haastattelupuheessa. Aineistona toimivat 18:n lastensuojelu-, mielenterveys- ja päihdejärjestön toimintasuunnitelmat ja -kertomukset sekä strategiat vuosilta 2011−2016 sekä 20:n lastensuojelu-, mielenterveys- ja päihdejärjestön johtajan haastattelut kevään ja kesän 2016 aikana. Dokumenttiaineistoa on analysoitu sisällönanalyysin avulla ja haastatteluja käyttäen diskursiivista kategoria-analyysia. Tutkimuksen tietoteoreettiset lähtökohdat ovat sosiaalisessa konstruktionismissa ja etnometodologiassa. Tiedonintressinä on tällöin jäsentää ihmisten tapoja ymmärtää ja tulkita todellisuutta ja eri konteksteja, sosiaalisia tilanteita ja sosiaalisen järjestyksen prosesseja. Sosiaalisen maailman ilmiöt ja käytännöt, tässä tutkimuksessa erityisesti muutos ja johtajuus, luodaan ja merkityksellistetään kielenkäytössä eli puheessa ja teksteissä. Järjestöjen toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia niin kansainvälisesti ja kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti kuin myös järjestöjen oman toiminnan seurauksena.Tutkimustulosten mukaan järjestöjä koskevat yhteiskunnalliset muutokset näyttäytyvät poliittis-yhteiskunnallisina, taloudellis-resurssisina, sosiaalisina, teknisinä sekä eettis-laadullisina ulottuvuuksina. Järjestöjen toiminnan kannalta muutokset ovat sekä nopeita että hitaita prosesseja ja ne tarkoittavat sekä uusia mahdollisuuksia että uhkia. Järjestöjen on ennakoitava tulevaa. Muutoksiin on kyettävä valmistautumaan ja reagoimaan erilaisella verkostoitumisella ja yhteistyöllä, oman toiminnan kehittämisellä ja näkyväksi tekemisellä sekä vaikuttamistoiminnalla. Tutkimus avaa sitä, miten järjestöjohtajuus konstruoituu johtajien puheessa käyttämien kategorioiden ja kategorisoinnin avulla. Ensinnäkin järjestöjohtajuus rakentuu omanlaisina, erilaisina piirteinä ja ominaisuuksina verrattuna kunta- ja yritysjohtamiseen.Toiseksi järjestöjohtajuus näyttäytyy ristiriitaisina suhteina johtajan työn keskeisissä suhteissa, toisin sanoen johtajan eroavaisuuksina suhteessa asiakkaisiin, työntekijöihin, hallitukseen, toisiin johtajiin sekä yhteistyökumppaneihin. Kolmanneksi muutoksessa toimivan järjestöjohtajan identiteettikategorioiksi muotoutuvat asiantuntija-moniosaaja, tiimipelaaja, palveleva johtaja, vastuunkantaja sekä omistautuva johtaja. Neljänneksi järjestöjohtajille rakentuu puheessa neljä identiteettikategoriaa strategisena suuntautumisena tulevaisuuteen ja suhtautumisena muutokseen: he identifioituvat luopujiksi, odottajiksi, sopeutujiksi ja uudistajiksi. Yksittäinen johtaja ei identifioidu kuitenkaan vain yhdenlaiseksi identiteetiltään, vaan johtajat jatkuvasti neuvottelevat ja rakentavat omaa identiteettiään uudelleen. Johtajuutta ei siis nähdä niinkään yksilöllisenä ominaisuutena vaan tilanteisesti konstruoitavina ja vuorovaikutuksessa neuvoteltavina ja esitettävinä identiteetteinä. Tutkimuksen perusteella muodostuva kuva järjestöjen muuttuvasta toimintaympäristöstä ja muutosten moniulotteisuudesta tuo näkyväksi järjestöjen moninaisuuden ja laajuuden yhteiskunnallisina toimijoina. Järjestöt ja niiden johtajat elävät murroksessa, jossa niiden haasteena on sekä perinteiden, arvojen ja tietyn pysyvyyden säilyttäminen että muutosten ennakoiminen ja toimintaympäristön uudenlaisiin vaatimuksiin vastaaminen. Näyttää siltä, että järjestöjen sekä järjestöjohtajien oman identiteetin konstruoiminen ja omaksuminen on keskeisessä roolissa järjestöjen tulevaisuuden rakentumisessa ja uuden kulttuurin luomisessa.This study examined the activities and constructions of leadership in social and health care organizations in the midst of societal changes. The aim of the study was to increase the understanding of how diverse and wide-ranging these organizations are as actors, and how multidimensional changes affect their activities. I make the leadership of Finnish social and health care organizations visible and clarify its role in the changes within the organizations and in their construction of the future. The focal area of the dissertation research was non-profit, association-based organizations for child protection, mental health and substance abuse which carry out both civic and service-based activities. The study looked at 1) how changes in the operating environment were manifested in the organizations’ documents and 2) the types of organizational leadership and leader identities that were constructed under conditions of change, as well as the way in which these were constructed, by examining the accounts the organization leaders gave in their interviews. The data consisted of 18 child protection, mental health and substance abuse organizations’ action plans, annual reports and strategies from 2011 to 2016, and 20 child protection, mental health and substance abuse organization leaders’ interviews during the spring and summer of 2016. I used content analysis to analyse the document data and discursive category analysis to analyse the interviews. The epistemological bases of the research lay in social constructionism and ethnomethodology. The knowledge interests were thus to analyse the way in which people understand and interpret reality, different contexts, social situations and the processes of social order. The phenomena and practices of the social world, in this study change and leadership in particular, were created and made significant through the use of language, that is, speech and text. The operating environments of these organizations were undergoing changes on international, national, regional and local levels; also as a result of their own activities.The research results found the societal changes that affected the organizations to be manifested as political-social, economic and resource-related; and social, technical and ethical-qualitative dimensions. In terms of the organizations’ activities, the changes were rapid as well as slow processes, and meant new opportunities as well as threats. The organizations had to pre-empt what could happen in the future. They had to be able to prepare for changes and react through different ways of networking and collaboration, by developing their own operations, by making things visible, and through advocacy. The research illustrates the way in which organizational leadership was constructed through the categories and categorization that the leaders used in their speech. First, organizational leadership was constructed through their own specific, special characteristics, which differed from those in municipal and business leadership. Second, organizational leadership was manifested as conflicting relationships within the leader’s central work relations, in other words, differences in terms of clients, employees, administration, other leaders, and co-operation partners. Third, during change, the organization leader’s identity categories emerged as those of expert multi-skilled worker, team player, well-serving leader, bearer of responsibility and a devoted leader. Fourth, the organization leaders’ speech showed four identity categories as regards orientation towards the future and attitude to change. They identified with giving up, waiting, adapting and renewing. However, individual leaders did not identify with only one type of identity; they continually renegotiated and reconstructed their own identities. Leadership was thus not perceived as an individual characteristic, but as an identity that is constructed according to the situation and negotiated and presented through interaction. The picture of the organization’s changing operating environments and the multidimensionality of the changes that emerged from the research revealed the organizations’ diversity and scope as societal actors. The organizations and their leaders were undergoing transition, in which the challenges they faced were being able to retain a certain permanence in traditions and values, as well as being able to pre-empt changes and meet the new demands of the operating environment. It seems that for organizations and their leaders, constructing and accepting their own identity plays a central role in the organizations’ changes, construction of the future and creation of a new culture