Ei mitään meistä ilman meitä : vammaisen henkilön osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet julkisina hankintoina järjestetyissäasumisen palveluissa

Vammaisten henkilöiden asumisen palveluiden järjestäminen julkisina hankintoina on lisääntynyt voimakkaasti 2000-luvun aikana. Kun kyseiset palvelut järjestetään julkisen tarjouskilpailun kautta, sovellettavaksi tulee laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016) eli niin sanottu hankintalaki. Vammaispalvelujen kilpailuttamisen ongelmana on kuitenkin esitetty, että kilpailutuksissa keskustelevat ainoastaan hankintayksikkö ja palveluntuottajat, jolloin palveluiden käyttäjät eivät pääse vaikuttamaan itseään koskeviin kilpailuttamispäätöksiin. Osaltaan tästä syystä hankintalain suhteellisen uusi säännös 108 § velvoittaa hankintayksiköt huomioimaan myös palveluiden käyttäjien oikeuksien, kuten juuri osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien, toteutumisen. Vaikka hankintalakia voidaan lähtökohtaisesti luonnehtia ainoastaan menettelytapalainsäädännöksi, 108 § merkitsee myös tietyn laatutason huomioimista sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailutuksissa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää sosiaalihuollon yleis- ja erityislainsäädännössä asetetut vaatimukset vammaisen henkilön osallisuudelle ja vaikutusmahdollisuuksille sekä se, miten nämä oikeudet olisi mahdollista toteuttaa hankintaprosessissa. Tämän lisäksi tutkielmassa pohditaan mahdollisia oikeussuojakeinoja, mikäli osallisuudelle ja vaikutusmahdollisuuksille asetettuja vaatimuksia ei ole huomioitu lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Hankintalain 108 §:n 1 momentin perusteella osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien toteutumista voidaan pitää ensinnäkin palvelun sisältöä koskevana vaatimuksena. Tämä merkitsee sitä, että hankintaprosessissa on huomioitava sosiaalihuollon lainsäädännön vaatimukset esimerkiksi asiakkaan edun, toiveiden ja itsemääräämisoikeuden toteutumisesta. Mikäli palvelun sisältöä koskevia velvoitteita ei ole noudatettu, oikeusturvaa antaa kunkin aineellisoikeudellisen säädöksen omat oikeussuojajärjestelmät. Huomionarvoista on se, ettei hankintalain oikeussuojajärjestelmä ole käytettävissä, sillä palveluiden käyttäjät eivät ole asianosaisia. Hankintalain 108 §:n 2 momentin nojalla vammaisasiakkaan vaikutusmahdollisuuksia voidaan lähestyä myös hankintalain mukaisena menettelyllisenä vaatimuksena. Tällöin oikeussuojakeinot näyttävät puuttuvan täysin