Maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taito ja kielitaitotarpeet : Erityisalan kielitaidon näkökulma lääkärin työhön

Tämä väitöstutkimus käsittelee maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taitoa ja sen suhdetta lääkärin kielitaitotarpeisiin. Kielitaitoa lähestytään erityisalan kielentutkimuksen näkökulmasta, jossa työelämän kielelliset vaatimukset on nostettu työntekijöiden kielitaidon riittävyyden ja laadun määrittäjiksi. Kielitaidon osa-alueista tarkastellaan laillistamiskuulustelussa todennettua kirjoitustaitoa sekä potilaskeskusteluihin kuuluvan sanaston hallintaa. Työelämän vaatimuksia tarkastellaan lääkärin työnkuvaan kuuluvista tilanteista terveydenhuollon ammattilaisten haastattelujen avulla. Tutkimuksen kohteena ovat aikuisena Suomeen muuttaneet lääkärintutkinnon suorittaneet henkilöt, joiden tulee oppia suomen kieltä tarvittavissa määrin voidakseen työskennellä lääkärinä Suomessa. Yhteensä tutkimukseen on osallistunut 153 maahanmuuttajalääkäriä sekä 112 muuta koehenkilöä ja informanttia. Tutkimusta varten on kerätty kolme aineistoa: ulkomailla lääkärintutkinnon suorittaneiden laillistamiskuulusteluista koottu 72 kirjallisen vastauksen aineisto, terveydenhuollon ammattilaisten haastatteluaineisto (6 haastattelua, 32 haastateltavaa) sekä sanatestiaineisto, joka on tutkimusta varten teetetty 160 koehenkilöllä. Aineistojen analyysissa käytetään laadullisia menetelmiä (haastatteluiden temaattinen sisällönanalyysi) sekä tilastollisia menetelmiä (regressioanalyysi, yleistetty lineaarinen sekamalli). Väitöstutkimus koostuu näiden kolmen aineiston analyysista tehdyistä tutkimuksista, joista on laadittu neljä vertaisarvioitua artikkelijulkaisua. Tutkimus nojautuu erityisalan kielentutkimuksen periaatteisiin ja erityisalan kielitaidon käsitteeseen. Erityisalojen kielentutkimuksen suuntaus on alkujaan käytännönläheinen ja kehitetty eri ammattialojen kielenopetuksen tarpeisiin. Tässä työssä tarkastelu liitetään myös erityisalan kielentutkimuksen kanssa yhteensopiviin teoreettisiin kielenoppimisen viitekehyksiin. Erityisalojen kielentutkimus on lähtökohdiltaan funktionaalista. Siinä kielenoppimisen tavoitteet asetetaan sen perusteella, mikä edesauttaa käytännön työssä kommunikointia, mitä arvioivat alan asiantuntijat yhdessä kielen asiantuntijoiden kanssa. Lääkärin työn kielitaitovaatimuksia lähestytään erityisesti työtilanteiden ja niiden kielellisen vaativuuden kautta. Erityisesti sanastonhallinnan osalta tutkimus asettuu käyttöpohjaisen kielenoppimisen viitekehykseen, jossa erityisalan sanastonoppiminen ja -hallinta yhdistetään sanojen frekvensseihin. Yksilön sanastonhallintaa kuvataan käyttöpohjaisuuden kanssa yhteensopivan exemplar-mallin avulla, jossa tieto sanojen merkityksistä ja käyttösäännöistä tarkentuu toistuvien sanan kohtaamisten ja semanttisen kategorisoinnin myötä. Kielenpuhujien toisiaan lähenevä semanttinen kategorisointi synnyttää kieleen semanttisia normeja, joihin kaikkien kielenkäyttäjien on sopeuduttava. Näitä normeja ilmentävät kokeneiden kielenkäyttäjien käsitykset esimerkiksi sanojen merkityksistä ja niiden välisistä suhteista. Tutkimus nostaa esiin kielitaidon ja tilanteen suhteen sekä nostaa sen rinnalle kielen systeemisen hallinnan merkityksen, erityisesti semanttisen tiedon näkökulmasta. Yksilön tieto kielestä kiinnittyy koettuihin kielenkäyttötilanteisiin, mutta kokemuksen karttuessa se kehittyy myös abstraktiksi systeemiseksi tiedoksi, jossa esimerkiksi sanojen merkitykset ovat tallentuneet muistiin muiden sanojen ja ilmausten kuten määritelmien ja parafraasien kanssa. Näin sanojen merkitysten ja merkityssuhteiden tuntemuksen avulla voidaan tehdä päätelmiä henkilön kielenkäyttökokemuksen määrästä ja laadusta. Tutkimuksen tulosten perusteella maahanmuuttajalääkärien kielitaito on muovautunut lääkärin työn kielenkäyttötarpeita kohti, mutta kielitaito on osin liian kapea lääkärin työn laajoihin kielitaitovaatimuksiin nähden ja tasoltaan liian matala. Laillistamiskuulusteluissa vastauksista analysoitu kirjoitustaito sekä sanaston harvinaisuus olivat yhteydessä kuulustelumenestykseen. Kielellisesti heikoimmat kuulusteluvastaukset osoittivat, että nykyinen kielikoe ei pysty varmistamaan riittäväntasoista lääkärin kielitaitoa. Haastattelututkimusten mukaan lääkärin työhön kuuluu kielelliseltä vaativuudeltaan hyvin eritasoisia työtehtäviä, joista vain osassa tulevat esiin mahdolliset kielitaitopuutteet. Sanastonhallintatutkimuksessa maahanmuuttajalääkärit suoriutuivat selvästi heikommin potilassanaston hallinnassa kuin verrokkiryhmä maahanmuuttajataustaiset asioimistulkkiopiskelijat, vaikka kommunikointivaatimukset potilashoidon tilanteissa ovat samat. Tulokset nostavat esiin huolen maahanmuuttajalääkärien liian vähäisestä kielenoppimisen tuesta ja toisinaan liian nopeasta siirtymisestä työelämään. Tutkimuksen perusteella voidaan antaa suositus, että työelämään kannattaa siirtyä aikaisintaan B2-tason kielitaidolla, mutta silloinkin tarvitaan vielä paljon tukea monien työtehtävien suorittamisessa. Itsenäinen lääkärin työn harjoittaminen vaatii vähintään C1-tason kielitaitoa. Huomiota tulee kiinnittää myös kielitaidon ja erityisesti sanastonhallinnan laajuuteen, siten että ammatilliseen sanastoon lasketaan kuuluvaksi varsinaisten sairaussanojen lisäksi myös yleisempää sanastoa.This dissertation reports on a set of studies concerning the Finnish language skills of immigrant physicians and the relation of these skills to the physicians’ language needs. The perspective of the studies is that of languages for specific purposes, where language requirements in the working environment define the adequacy and required quality of the professionals’ language skills. The study takes a closer look at the writing skills examined in medical licensing exams and the mastery of vocabulary based on patient communication. Language requirements in the working environment are observed through situations in the physicians’ work by means of interviewing health care professionals. The subjects of this study are physicians who have moved to Finland after finishing their medical degree and who are expected to learn Finnish sufficiently well to be able to work as a physician in Finland. In total, 153 immigrant physicians participated in these studies, in addition to 112 other test subjects and informants. Three sets of data were gathered for the studies: international medical graduates’ answer papers to medical licensing exams (72 papers), group interviews with health care professionals (six interviews, 32 interviewees), and vocabulary test results (160 test papers). The methods of analysis are both qualitative (thematic content analysis of the interviews) and statistical (regression analysis, generalized linear model). The dissertation is comprised of the analyses of these three datasets and four scientific articles based on the analyses. The research as a whole leans on the principles of languages for specific purposes (LSP) and the concept of language skills for specific purposes. Languages for specific purposes is originally a practice-oriented field, and it has been developed for the needs of different professional fields. In this study, the analyses are also attached to relevant theoretical frameworks of language learning that are compatible with the LSP field. The basis of LSP is functional: the objectives of language learning are set according to what will enhance the performance of practical work; this is evaluated both by experts of the specific field and by language specialists. The language skill requirements of physicians are approached through work situations that are conceptualized as units of perception for the linguistic demands of the physician’s work. Especially relative to vocabulary knowledge, the study connects with the usage-based model of language acquisition, where vocabulary acquisition and mastery are combined with word frequencies. The individual’s mastery of vocabulary is described with an exemplar model, which is compatible with the usage-based model and describes knowledge of word meanings and usage as an ability developing from recurring encounters of the word and semantic categorization. Uniform semantic categorizations of speakers of a given language create semantic norms to which all language users must adjust. These norms are represented in experienced language users’ notions of word meanings and the relations between them. The research acknowledges the relationship between situations and language skills and highlights the significance of the systemic knowledge of language, especially from the perspective of semantics. Knowledge of language relates to the individual’s experience in language use situations, but when experience accumulates, knowledge of the language develops into abstract systemic knowledge, where word meanings are stored in the memory with other words and expressions, such as definitions and paraphrases. Thus, it is possible to determine an individual’s amount and quality of language experience based on his/her knowledge of meanings and meaning relations. Based on the results of the research, the immigrant physicians’ language skills are shaped towards the language use needs of a physician, but their language skills are somewhat too narrow and their skill level is too low considering the vast language skill requirements of a physician’s work. Both writing skills and the frequency of vocabulary analysed from the medical licensing exams were associated with success in medical evaluation. Responses with the poorest writing skills showed that the present language test for physicians cannot screen out those with inadequate language skills; the requirements are set too low. The interview-based study showed that the work situations of a physician vary greatly in linguistic demand, and possible language skill deficiencies only arise in some of them. The results can be used to set appropriate requirements for physicians’ language skills and also to customize work tasks for those still developing their language skills. The study on mastering vocabulary showed that immigrant physicians performed notably weaker than the control group of community interpreter students of immigrant background, although the requirements for communication in patient encounters are the same for both groups. The results raise concerns about inadequate support for immigrant physicians and a rushed entrance to working life. Based on the research results, it is recommended that immigrant physicians enter working life at the earliest at the B2 level of language proficiency (CEFR), but strong support is still needed at this level in performing many tasks. Thus, it is recommended that immigrant physicians have at least the C1 level to be able to work independently. Attention must also be paid to the extent of language skills and vocabulary mastery, so that the specific vocabulary for physicians also covers more general vocabulary, not only words related strictly to illness