Tutkinnanjohtajasta rikolliseksi : vastuun kohdentuminen esitutkinnassa olevan rikosasian vanhentuessa

Tämän tutkimuksen kohteena oli poliisin suorittama esitutkinta ja esitutkintaprosessi. Osa esitutkintakokonaisuuksista on esitutkinnassa niin pitkään, että ne eivät ehdi syyttäjälle syytteen nostamiseen säädetyn ajan puitteissa, ja ne toisin sanoen vanhenevat. Tutkimuksessa tarkasteltiin esitutkintaprosessia ja vastuita esitutkinnan aikana. Tutkimuksessa selvitettiin, johtavatko huono johtaminen ja epäselkeät vastuut esitutkintaprosessin aikana siihen, että esitutkinnassa vastuussa oleva tutkinnanjohtaja joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen ja hänestä tulee siten rikollinen. Tutkimuksen tutkimusote oli kvalitatiivinen. Tutkimuksen kohteena olivat Kaakkois-Suomen poliisilaitoksessa vuosina 2012–2017 vanhentuneet rikosnimikkeet. Aineisto kerättiin poliisin tietojärjestelmästä sekä haastattelemalla Kaakkois-Suomen poliisilaitoksen kymmentä perustutkinnan tutkinnanjohtajaa. Teoreettinen viitekehys koostui prosessijohtamisesta ja tietojohtoisesta poliisitoiminnasta. Tutkimuksen tuloksena vanhentumiseen johtaneet syyt jaettiin viiteen eri kategoriaan. Suurin prosentuaalinen osuus oli rikosnimikkeillä, joiden tutkinnan yhteydessä epäilty on ollut etsintäkuulutettu, mutta tätä ei ole onnistuttu löytämään esitutkinnan aikana. Toiseksi suurin osuus oli tapauksilla, joiden vanhenemiseen tutkimuksessa ei saatu järkevää syytä. Tutkimuksen keskeinen tulos oli se, että huono johtaminen ja epäselkeät vastuut eivät johda juttujen vanhenemiseen. Esimiehet ovat suorittaneet valvontavelvollisuutensa ja vastuut ovat olleet selkeät. Tutkimuksen ansiosta esitutkintakokonaisuuksien vanhentumisiin liittyvät syyt ovat nyt selvillä ja niihin on mahdollista vaikuttaa. Tutkimus antaa tutkinnanjohtajille siten paremmat työkalut seurata esitutkintakokonaisuuksien elinkaarta