Ahkeruuden ja uskollisuuden tähden : naispalkolliset, sivistyneistön odotukset ja Suomen Talousseuran palkitsemisjärjestelmä 1700-luvun lopulta 1820-luvulle

Pro gradu -tutkielmassani tutkin Suomen Talousseuran pitkäaikaisesta ja uskollisesta palveluksesta palkitsemia naispalkollisia vuosina 1798 – 1824. Tutkin palkitsemisjärjestelmää tarkastelemalla Suomen Talousseuraa palkinnon myöntäjänä, palkollisten isäntiä palkinnon kustantajina ja naispalkollisia palkinnon saajina. Lähdeaineistonani käytän Suomen Talousseuran vuosikertomuksien palkittujen luetteloja ja kirkonkirjoja. Vuosikertomuksista olen tarkastellut pitkäaikaisesta ja uskollisesta palveluksesta palkittujen naisten määrää suhteessa miespalkollisiin sekä kaikkiin palkittuihin. Kirkonkirjoista olen etsinyt kahdeksan palkollista, ja olen tarkastellut heidän elämänvaiheitaan. Tutkielmani on sukupuolihistoriaa ja sen tarkoituksena on tuoda esille sellaisten naisten elämät, jotka ovat aiemmassa historiankirjoituksessa jääneet marginaaliin. Tarkastelen naispalkollisia hierarkkisen palkitsemisjärjestelmän kautta. Tuon esille sivistyneistön odotukset alempiaan kohtaan ja sen kuinka naispalkolliset odotuksiin vastasivat. Kirkonkirjoista löytämieni merkintöjen kautta on mahdollista nähdä naispalvelijat myös toimijoina, jotka elivät omaa elämäänsä, johon kuului monenlaisia vaiheita. Aiemmassa tutkimuksessa palkollisuus on näyttäytynyt pitkälti välivaiheena elämässä nuoruuden ja avioitumisen välissä. Tutkimustuloksieni osoittavat, että näin ei kuitenkaan aina ollut. Vuosina 1798 – 1824 Suomen Talousseura palkitsi 94 naista pitkäaikaisesta ja uskollisesta palveluksesta. Naiset olivat piikoja, karjakkoja, navettapiikoja, taloudenhoitajia, vaimoja, leskiä ja neitsyitä. Palkittujen isännät olivat pääasiassa korkea-arvoisia valtion ja kirkonvirkamiehiä, upseereja, mutta myös porvareita, kauppiaita ja käsityöläisiä. Iso osa naisista työskenteli suurtiloilla ja kartanoissa. Naiset olivat toisistaan erilaisia, kuten olivat myös heidän elämänkulkunsa. Osa palkituista naisista oli aviossa, mikä osoittaa ettei avioliitto suinkaan aina päättänyt palkollissuhdetta. Joissain tapauksissa avioituminen saattoi keskeyttää palkollisena toimimisen hetkeksi, mutta esimerkiksi leskeksi jäämisen myötä naiset saattoivat jatkaa työtä palkollisena. Jotkut naispalkolliset taas eivät avioituneet koskaan, vaan toimivat palkollisena koko ikänsä. Tyypillisenä nähtyä palkollisuutta välivaiheena toki myös tapahtui. Tutkielmani osoittaa, että tarkastellessa naispalkollisten elämänkulkuja lähempää on nähtävissä toisistaan poikkeavia ja yksilöllisiä elämiä