Lehmien vedinsairaudet

Lehmien vedinterveys on tärkeässä osassa eläimen hyvinvoinnin, sekä maidontuotannon kannalta. Lehmälle vedinsairaudet aiheuttavat kipua ja epämukavuutta varsinkin lypsettäessä, sekä altistavat utaretulehdukselle. Tämä lisensiaatintyö koostuu virusperäisien vedinsairauksien kirjallisuuskatsauksesta, sekä vedinsairauksien kyselytutkimuksesta. Virusperäiset vedinsairaudet leviävät usein nopeasti koko karjaan, mutta yleisesti vain osa karjasta oireilee samaan aikaan. Vedinsairaudet eivät juuri koskaan ole lehmän henkeä uhkaavia, mutta vaikeissa tapauksissa voidaan päätyä lehmän poistoon. Virusten aiheuttamiin vedinsairauksiin ei ole olemassa tehokasta hoitoa, jolloin näiden ennaltaehkäisy on tautien hallinnassa merkittävässä osassa. Vetimen traumoja ennaltaehkäisee lehmän utareen korkea sijainti, oikeanlaiset lypsyvälineet, turvalliset ja oikein mitoitetut navettarakenteet, sekä hyvä eläinten huolenpito. Parapoxvirusten aiheuttamia vedinsairauksia ovat valelehmärokko, sekä naudan papulaarinen stomatiitti (BPSV). Nämä kaksi tautia ovat hyvin lähellä toisiaan ja aiheuttavat näppylöitä, märkäpaiseita ja rakkuloita. Naudan herpes mamilliitti on naudan herpes virus-4 aiheuttama tauti, joka aiheuttaa vakavimmat oireet vedinsairauksista. Taudinkuvaan kuuluu laajat haavaiset alueet vetimissä, sekä utareissa. Vedinpapillomatoosi on naudan papilloomaviruksen aiheuttama. Papilloomat ovat haitallisia vetimissä, sillä ne voivat estää lypsämisen. Papilloomat häviävät usein itsestään viimeistään vuoden kuluessa. Iskeemisessä vedinkuoliotaudissa vedin muuttuu väriltään tummanpunaisesta mustaan ja aiheuttaa lehmälle merkittävää kipua. Sairastunut vedin menetetään yleensä taudin seurauksena. Helsingin Yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan tutkijat laativat lypsykarjatilallisille kyselytutkimuksen, jonka kysymykset koskivat tiloilla havaittuja vedinsairauksia, vetimiin kohdistuvaa häiriökäyttäytymistä, sekä tilan perustietoja. Kyselytutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa Suomen vedintautitilannetta lypsykarjoissa. Tutkimuksen hypoteesina oli, että vedintauteja esiintyy Suomessa vain vähän ja että ne eivät aiheuttaisi lypsykarjamaataloudelle merkittäviä tappioita ja haittoja. Kysely oli vastattavissa elektronisesti Helsingin Yliopiston Eläinlääketieteellisentiedekunnan kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osaston sivuilla, jonne Valio ja ProAgria tarjosivat tuottajille linkin. Kyselyyn vastanneita oli 716 tuottajaa ympäri Suomea. Tuloksista ilmeni, että vastaajien tiloilla vedinrokkoa oli esiintynyt 1,0 % tiloista, 23 % oli esiintynyt vuosittain haittaavia syyliä, 8,0 % oli esiintynyt viimeisen kolmen vuoden aikana vedinkuoliotautia, 13,9 % oli esiintynyt vetimien ja utareiden intensiivistä nuolemista ja 3,3 % oli esiintynyt vetimien poikki puremista. Havaittiin, että häiriökäyttäytymisenmuodot, vetimien pureminen ja nuoleminen ilmenivät melko usein yhdessä ja molemmat häiriökäyttäytymisen muodot lisääntyivät, kun navetan keskilehmäluku kasvoi. Tulosten perusteella voidaan uskoa, että Suomen lypsykarjalla vedintautitilanne on hyvä