Merioikeuden ja yleisen tuomioistuimen toimivallanjako merilain 21 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa riita-asioissa

Merioikeusasioiden käsittely on keskitetty Helsingin ja Ahvenanmaan käräjäoikeuksille. Vaikka toimivaltasääntely on jo pitkään ollut samansisältöinen pieniä teknisiä muutoksia lukuun ottamatta, aiheuttaa merioikeuden asiallisen toimivallan määrittäminen edelleen tulkintaongelmia. Merilaki (674/1994) ei sisällä nimenomaista säännöstä merioikeuden asiallisesta toimivallasta. Asiallisen toimivallan määräytymisen perussääntö ilmenee välillisesti merilain 21 luvun 3 §:n 1 momentista, joka on merioikeuden alueellista toimivaltaa ohjaava säännös. Sen mukaan ”tässä laissa tarkoitetut riita-asiat” käsitellään siinä merioikeudessa, jonka tuomiopiirissä vastaajalla on kotipaikka tai jossa hän harjoittaa pysyvästi liikettään taikka jossa alus on. Tutkimuksen pääasiallisena tavoitteena on selvittää, miten merioikeuden asiallista toimivaltaa tulkitaan merilain 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan, ja siten systematisoida oikeustilaa. Tutkimuksessa ei lähtökohtaisesti perehdytä muihin merilain riita-asioita koskeviin toimivaltasäännöksiin tai muihin toimivaltaa koskeviin viittaussäännöksiin. Toiseksi tutkimuksessa selvitetään jatkokysymyksenä, minkälaisia vaikutuksia toimivallan tulkintaongelmilla ja toimivallan puuttumisella on asianosaisten asemaan ja oikeuksiin. Tutkimusaineistona käytetään kansallisen lainsäädännön, lainvalmisteluaineiston, oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden lisäksi pohjoismaista kirjallisuutta, sekä erityisesti ruotsalaista oikeuskäytäntöä. Toisen tutkimuskysymyksen osalta lähdeaineistona käytetään myös jonkin verran Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen, ja ulkomaista lähdeaineistoa hyödynnetään vain katsauksenomaisesti. Tutkimuksessa havaitaan, että toimivallanjaon määrittäminen merioikeuden ja yleisen tuomioistuimen välillä edellyttää usein tapauskohtaista harkintaa, jota kuitenkin ohjaavat tietyt arviointiperusteet. Ensimmäisestä tutkimuskysymyksestä saatujen tulosten perusteella luodaan toimivallan arviointia helpottava jäsennys, jonka keskeisimpiä osatekijöitä ovat kanteen perusteiden lisäksi riita-asian laatu, aluksen käyttötarkoitus ja asiantuntijuuden tarpeen merkitys. Toisen tutkimuskysymyksen osalta päädytään siihen, että de lege lata ongelmaksi muodostuu helposti toimivallanjaon ennakoimattomuus, josta asianosaiset kantavat lopulta vastuun. Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei siten toteudu aina täysimääräisesti