Luovuus ja leikki : päiväkoti-ikäisten lasten leikki luovuuden kenttänä

Tämän opinnäytetyön tarkoitus on tutkia päiväkoti-ikäisten lasten vapaata leikkiä luovuuden kenttänä. Pääpaino tutkimuksessa on luovuudella, jota hahmotetaan yksilökeskeisestä, systeemisestä ja kehityksellisestä näkökulmasta. Lasten vapaan leikin merkitys nähdään sen kehitystehtävää palvelevassa tarkoituksessa. Vaikka leikin merkitys on yleisesti tunnustettu, varhaiskasvatuksen kentällä kaivataan syvempää teoreettista ymmärrystä siitä, jotta sitä voitaisiin tukea tehokkaammin. Tutkimuksen tulkinnallisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktivismi, jonka suuntaamana havainoidaan merkitysten kielellistä rakentumista. Kiinnostuksen kohteena on, mitä merkityksiä leikissä jaetaan, miten leikki rakentuu, ja millainen kenttä leikki on luovuudelle. Tutkimuksen aineisto oli 3-5 -vuotiaiden lasten videoituja vapaita leikkitilanteita, ja se kerättiin vantaalaisessa päiväkodissa keväällä 2017. Leikit videoitiin lasten tavanomaisessa leikki-ympäristössä, ja tutkimusta varten lelujen joukkoon tuotiin muutama esine, joiden soveltavan käytön seuraaminen oli osa tutkimusta. Analyysi toteutettiin leikkipuheen sisällön analyysinä, jossa jäsenneltiin leikissä puhutun sisältöjä ja funktioita, sekä edelleen leikin jäsentymistä episodeihin. Tulosten mukaan lasten leikki näyttäytyi kaksitasoisena toiminnallisena ja vuorovaikutteisena kokonaisuutena, jossa ulompi “konkreettisen maailman taso” oli sisemmän “mielen maailmojen tason” palveluksessa. Keskeistä toiminnassa oli leikin sujuvuus. Luovuus näyttäytyi yhdessä tuotetun leikin äärellä koetteluna, jossa aiemmin opittu ja uudet kokemukset yhteenkietoutuivat leikin rakentuneessa ja alati uudelleen rakentuvassa maailmassa. Leikki rakentui pääasiassa selostamalla, asioita nimeämällä ja uusia ideoita ilmaisemalla, ja oli muodoltaan episodista. Nämä leikin “rakennusaineet” pohjasivat omakohtaisiin kokemuksiin, sekä leikissä tarjolla oleviin uusiin ideoihin.The purpose of this research is to study preschool childrens play as a field of creativity. The emphasis is on creativity, which is outlined from an individual-centered, systemic and developmental perspective. The importance of free play is seen for the purpose of serving its development task. Although the importance of play is generally recognized, the field of education requires a deeper theoretical understanding of how it can be supported more effectively. The study's interpretative framework is social constructivism, which is directed to the linguistic construction of meanings. The point of interest is what meanings are shared in the play, how the play is being constructed, and what kind of field childrens play is for creativity. The material of the study was videoed play of children aged 3-5 years and it was collected in a kindergarten in Vantaa, Finland, in the spring of 2017. The plays were videotaped in the childrens normal play environment, and a few objects were introduced for the purpose of research, and the application of which was part of the research. The analysis was carried out as an analysis of the content of the playspeech. The content and functions of the spoken language were studied, as well as the episodic structure of the play. According to the results, childrens play appeared as a two-level functional and interactive entity, in which the outer "concrete worlds level" was at the service of the inner "imagination worlds level". Smoothness of play was the central aim in action. Creativity appeared as experimenting together in the play, and previously learned and new experiences intertwined in a constructed and ever-reconstructing world of play. The play was mainly based on describing, naming, and expressing new ideas and its structure was episodic. These "building materials" of play were based on personal experiences, and on new ideas available in the play