Varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemuksia valikoivasta puhumattomuudesta

Tavoitteet. Valikoiva puhumattomuus on lapsuudessa kehittyvä häiriö, jolle on ominaista kyvyttömyys puhua johdonmukaisesti tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, esimerkiksi päiväkodissa. Kuitenkaan kasvattajien kokemuksia valikoivasti puhumattomien lasten kanssa työskentelystä ei ole tutkittu. Tässä tutkielmassa tutkittiin varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemuksia työskentelystä valikoivasti puhumattomien lasten kanssa päiväkodissa vuorovaikutusnäkökulmasta käsin sekä kartoitettiin heidän näkemyksiään valikoivasta puhumattomuudesta. Lisäksi tutkielmassa selvitettiin tutkittavien havaintoja valikoivan puhumattomuuden ilmenemisestä varhaiskasvatusympäristössä, sen esiintyvyydestä ja diagnosoinnista sekä moniammatillisesta yhteistyöstä. Menetelmät. Yksitoista varhaiskasvatuksen ammattilaista osallistui puolistrukturoituun teemahaastatteluun, jossa haastateltavat kertoivat omista kokemuksistaan ja käsityksistään haastattelurungon ohjaamina. Äänitetyt haastattelut litteroitiin ja litteraateista muodostui tutkielman aineisto. Aineistoa käsiteltiin induktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Tulokset ja johtopäätökset. Haastateltavat kokivat valikoivan puhumattomuuden pitkän keston, kommunikoinnin vähäisyyden, sekä suhteen luomisen lapseen aiheuttaneen haasteita heidän työskennellessään valikoivasti puhumattomien lasten kanssa. Työskentely oli herättänyt myös kielteisiä tunteita, joiden käsittelemisessä olivat auttaneet moniammatillisuus ja valikoivaan puhumattomuuteen liittyvän tiedon omaksuminen. Haastateltavien mukaan valikoiva puhumattomuus vaikeuttaa lapsen mahdollisuuksia vaikuttaa häntä itseään koskeviin asioihin. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat avainasemassa tunnistamassa ja puuttumassa valikoivaan puhumattomuuteen oireiden alkuvaiheessa, ennen niiden kroonistumista ja siksi kasvattajat tarvitsevat systemaattista tietoa ja koulutusta tästä häiriöstä. Tämän tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää luotaessa yhtenäisempää hoitopolkua valikoivasti puhumattoman lapsen kuntoutukseen, suunniteltaessa koulutusta ja toteutettaessa kliinistä yhteistyötä varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa. Tutkielman tulosten perusteella varhaiset ja perusteelliset kuntoutustoimet osana varhaiskasvatusta ja luottamuksellisen suhteen luominen lapsen ja kasvattajan välille ovat olennaisia, jotta lapsella on mahdollisuus kuntoutua ja kommunikoida päiväkodissa.Objectives. Selective mutism is a condition that develops during childhood. Selective mutism means a person’s inability to communicate in certain social situations, such as attending kindergarten. However, there are no extensive studies of people who deal with children with selective mutism on a daily basis. This thesis concentrated on early childhood educators’ experiences in interacting with children who have selective mutism. Furthermore, this thesis examined the participants’ perceptions on how selective mutism manifests in the early stages of a person’s development and in the environment of early childhood education. As well as their perceptions on diagnosing selective mutism and multi-professional cooperation. Methods. Eleven participants with a professional background in early childhood education participated in a semi-structured interview. The participants shared their own experiences and perceptions of the subject at hand guided by the frame of the interview. The recorded conversations where transcribed into academic material which was then processed with inductive analysis. Results and Conclusions. The participants experienced that the long-term nature of selective mutism, paucity of communication, and developing a relationship with the child caused challenges when working with selectively mute children. They felt that a broad professional and general knowledge of selective mutism helped them overcome these challenges. The interviewees agreed that selective mutism had a negative impact on the child’s opportunities to influence the matters that concerned them. Childhood educator professionals have a key role in identifying the symptoms of selective mutism in its early stages and intervening before it becomes a chronic issue for the child; therefore, childhood educators need systematic training and information about the disorder. The results of this thesis can be utilized when designing a more cohesive path to rehabilitation for children with selective mutism, planning education paths and implementing clinical cooperation with early childhood education professionals. Furthermore, the results indicate that the most effective way to prevent long term negative effects of selective mutism is to identify and deal with the problem early on in a child’s development. In addition, the results of this thesis indicate that rehabilitation measures during early childhood combined with a confidential relationship between the educator and the child are essential in overcoming selective mutism, so the child will be able to rehabilitate and communicate in kindergarten