Ruokaruoka, kirjakirja ja kotikoti : Suomen kielen toistosanakonstruktion merkitysten tarkastelua

Työssä tarkastellaan yhdyssanoja, joissa lekseemi toistuu kaksi kertaa samanlaisena. Tarkastelussa on toistosubstantiiveja, -adjektiiveja sekä -verbejä (esim. kirjakirja, vanhavanha, juostajuosta). Analyysi keskittyy pääosin toistosanojen merkityksiin, mutta työssä tehdään katsaus myös toistosanojen poikkeukselliseen rakenteeseen. Aineistona on 162 toistosanaesiintymää, jotka kattavat 94 erilaista toistosanaa. Työssä selvitetään, onko tietyistä sanaluokista muodostettujen toistosanojen ja tiettyjen merkitysten välillä havaittavissa säännönmukaisuuksia. Lisäksi tarkastellaan toistosanarakenteen produktiivisuutta. Työn teoreettisena taustana on konstruktiokielioppi, ja toistosanarakenne nimetään toistosanakonstruktioksi. Lisäksi analyysissa on hyödynnetty prototyyppiteoriaa sekä sen sovelluksia fennistiikassa, kielen analogisuuden teoreettista kuvausta sekä teoriaa kielen ikonisuudesta. Aineistoa tarkastellaan aina niin laajassa kontekstissa kuin on merkityksen tulkinnan kannalta tarpeellista – yleensä hieman virkettä laajemmassa kontekstissa. Analyysi jakautuu kahteen osaan toistosanojen merkitysten perusteella: prototyyppisyyttä korostaviin ja intensifioiviin toistosanoihin. Prototyyppisyyttä korostavat toistosanat jakautuvat kolmeen alaryhmään: pelkkää prototyyppisyyttä korostaviin, varsinaista tai kirjaimellista merkitystä korostaviin sekä vanhanaikaisuutta tai vanhempaa tarkoitetta korostaviin toistosanoihin. Toiston myötä lisääntyy tarkoitteen jokin sellainen ominaisuus, joka tekee tarkoitteesta prototyyppisemmän kyseisessä kontekstissa. Myös intensifioivat toistosanat on mahdollista tulkita prototyyppisyyttä korostaviksi, mutta ne on kuitenkin erilaisen luonteensa takia erotettu omaksi merkitysryhmäkseen. Intensifioivissa toistosanoissa korostuu prototyyppisyyttä konkreettisempi ominaisuus, kuten määrä tai intensiteetti. Analyysi osoittaa, että prototyyppisyyden korostaminen on hieman intensifiointia yleisempi toistosanan merkitys, mutta ero ei ole huomattava. Toistosanat ovat luonteeltaan ikonisia: kun kielenaineksen määrä kasvaa, myös kielenulkoisessa maailmassa kasvaa jokin tarkoitteen ominaisuus. Kasvava ominaisuus vaihtelee. Lisäksi toistosanan kontekstissa esiintyy usein jokin vertailukohta, johon toistosana vertautuu. Konstruktio on määräluokkansa puitteissa produktiivinen ja esiintyy pääosin normittamattomassa, puheenomaisessa tekstissä