Lokkiyhdyskuntien vaikutus sorsalintujen pesimäsaaren valintaan Helsingin edustan merialueella

Pienet ja keskikokoiset lokkilinnut pesivät tyypillisesti yhdyskunnissa, jolloin ne pystyvät havaitsemaan saalistajan nopeasti ja puolustamaan pesiään yksin pesiviä lintuja tehokkaammin. Aggressiivisesta petojen häirinnästä hyötyvät myös muut lajit. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että sukeltajasorsista erityisesti sotkat (Aythya sp.) ja haahka (Somateria mollissima) hyötyvät lokkiyhdyskunnista. Yksittäin pesivät sotkat joutuvat herkemmin pesäpredaation kohteeksi kuin lokkiyhdyskunnissa pesivät yksilöt. Ymmärtämällä lajien väliset vuorovaikutussuhteet, voidaan suojelutoimet kohdentaa oikein. Tämä on tärkeää, sillä monien sorsalajien kannankehitys on ollut taantuva 1990-luvulta lähtien. Aikaisemmat lokkien ja sorsien vuorovaikutussuhteita käsittelevät tutkimukset ovat keskittyneet yksittäisiin lajeihin ja ne perustuvat pääosin lyhytaikaisseurantoihin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää lokkiyhdyskuntien vaikutus sorsalintujen (Anatidae) pesimäsaaren valintaan sekä heimo- että lajitasolla hyödyntäen 19 vuoden seurantaaineistoa. Lisäksi pyritään selvittämään sorsalintujen pesintään vaikuttavia muita tekijöitä, jotka valikoituivat aikaisempien tutkimusten ja saatavilla olevan tiedon perusteella. Pienten lokkilintujen parimäärän lisäksi sorsalintujen pesintää selitetään isojen lokkien parimäärällä, petolinnun eli variksen (Corvus corone corvix) läsnäololla, saaren pinta-alalla sekä lähimmän maa-alueen etäisyydellä. Tutkimuksessa hyödynnettiin Helsingin saaristossa tehtyjä lintulaskentoja vuosien 1995–2013 aikana. Aineiston 149 saaresta, luodosta tai karista tutkimuksessa käytettiin 118 saaren lintulaskentoja. Kaikki lokkilajit otettiin tutkimuksessa huomioon. Sorsalinnuista mukana olivat kyhmyjoutsen (Cygnys olor), kanadan- (Branta canadensis) ja valkoposkihanhi (B. leucopsis), puolisukeltajasorsista haapana (Mareca penelope), sinisorsa (Anas platyrhynchos) ja lapasorsa (Spatula clypeata) ja kokosukeltajista tukkasotka (Aythya fuligula), haahka, telkkä (Bucephala clangula) sekä tukka- (Mergus serrator) ja isokoskelo (M. merganser). Tulokset osoittavat heimo- sekä lajitasolla, että lokkiyhdyskunnilla on positiivinen vaikutus sorsalintujen pesimäsaaren valintaan. Isokokoisella kyhmyjoutsenella sekä koloissa tai pöntöissä pesivillä telkällä ja isokoskelolla pienten lokkilintujen parimäärä jäi tilastollisen mallin ulkopuolelle. Mallinnus osoitti, että pesivien sorsalintujen parimäärää selittävät parhaiten pienten lokkilintujen ja isojen lokkien parimäärä, varis ja saaren pinta-ala. Samat tekijät selittivät myös tutkimusalueella runsaina esiintyvien valkoposkihanhen ja haahkan pesintää. Muiden lajien parhaimmissa selittävissä malleissa oli enemmän hajontaa. Mallien valintaan liittyi pientä epävarmuutta, koska sopivimpien mallien Akaike-arvojen erot olivat pieniä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lokkiyhdyskunnat vaikuttavat positiivisesti sorsalintujen pesimäsaaren valintaan. Tulokset tukevat aiempaa käsitystä sorsalintujen hakeutumisesta lokkiyhdyskuntiin. Tuloksia voidaan soveltaa sorsalintujen kannanhoidossa sekä suojelubiologiassa.Small and medium-size gulls typically breed in colonies, which helps them to defend their breeding area more effectively than separately nesting gulls. Other bird species nest in association with aggressive colonial gulls to reduce nest predation. According to previous studies, especially Aythya duck species and Common Eider (Somateria mollissima) benefit from gull colonies. Seperately nesting Aythya ducks are more exposed to nest predation than individuals nesting with gulls. By understanding the relationship between gulls and waterfowls, conservation measures can be targeted more effectively. It is important since population trends of many waterfowl species have been declining since the 1990s. Previous studies on the interactions between gulls and ducks have been focusing on a single species and are mainly based on short-term monitoring data. The aim of this study is to demonstrate the impact of gull colonies on the choice of nesting sites of ducks, geese and swans (Anatidae) in islands at both family and species level using a 19 year long bird survey data. In addition, other possible factors affecting the breeding site selection of the waterfowl are identified. Those studied factors were chosen based on previous studies and on available information. The explanatory variables are the number of breeding small and big gulls, the presence of predator bird, crow (Corvus corone corvix), the area of the island and the distance to the nearest island or the mainland. Model selection was made with Akaike´s Information Criterion. The study data included bird surveys made in the archipelago of Helsinki during 1995–2013. Of the 149 monitored islands, islets or quarries in the study, 118 island bird calculations were used. All gull species were considered in the study. The waterfowl birds included mute swan (Cygnys olor), Canada goose (Branta canadensis), Barnacle goose (B. leucopsis), Eurasian Wigeon (Mareca penelope), Mallard (Anas platyrhynchos), Northern Shoveler (Spatula clypeata) ja Tufted Duck (Aythya fuligula), Common Eider, Common Goldeneye (Bucephala clangula), Red-breasted Merganser (Mergus serrator) and Common Merganser (M. merganser). The results indicate that at both family and species level the gull colonies have a positive effect on the selection of the breeding site of the waterfowl. Ecological models used in the study showed that the best predictors to explain nesting site selection were the number of small and big gulls, the presence of the crow and the area of the island. A similar model explained also the breeding of the Barnacle Goose and Common Eider. The best models for other species had more dispersion. With a large-sized mute swan the number of small colonial gulls were left out from the statistical model. Same was made with Common Goldeneye and Common Merganser because they nests exclusively in nest boxes or tree cavities. There was little uncertainty in the choice of models because the difference between Akaike –values were low. This study shows that the gull colonies have a positive influence on the selection of breeding site of the waterfowl. The results support the earlier observations of the aggregation of waterfowl breeding on the vicinity of gull colonies. The results can be applied to the management of waterfowl birds and in conservation biology