Lasten ja nuorten kokoista aktiivista kansalaisuutta etsimässä : Aktiivisen kansalaisuuden ulottuvuudet peruskoulun ja lukion yhteiskuntaopin oppikirjoissa

Alaikäisten lasten ja nuorten asema kansalaisina on erityinen: heillä on kansalaisen virallinen status mutta jäävät tästä huolimatta usein julkisen keskustelun ja yhteiskuntapoliittisen toiminnan ulkopuolelle. Lasten ja nuorten puolinaiseen kansalaisuuteen liittyvä problematiikka on saanut merkittävästi huomiota osakseen viimeisten vuosien aikana. Huomio on kiinnittynyt paitsi lasten oikeuksien toteutumattomuuteen myös nuorten poliittiseen passivoitumiseen. Myös koulutuspolitiikan kentällä on herätty keskusteluun ja sen tulos on konkretisoitunut niin peruskoulun kuin myös lukion uusissa opetussuunnitelmissa, joissa oppilaiden aktiivisuuden ja kansalaistaitojen korostuminen näkyy yhteiskuntaopin opetuksen varhaisemmassa aloittamisessa, lisääntyneinä yhteiskuntaopin kursseina sekä aktiivisen kansalaisuuden korostamisena aihekokonaisuuksissa ja laaja-alaisen osaamisen näkökulmassa. Erityisesti aktiivisen kansalaisen roolin opettaminen ja sen harjoittaminen näkyvät opetuksellisina päämäärinä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia aktiivisen kansalaisuuden ulottuvuuksia uuden opetussuunnitelman mukaisissa peruskoulun ja lukion yhteiskuntaopin oppikirjoissa lapsille ja nuorille tarjotaan. Tutkimusaineistona käytetään vuonna 2016 voimaan tulleiden opetussuunnitelmien mukaisia peruskoulun ja lukion yhteiskuntaopin oppikirjoja. Oppikirjatutkimuksen mukaan oppikirjoissa tiivistyy kyseisen aikakauden tiedot ja näkemykset ja ne ovat myös tarvittaessa herkkiä reagoimaan yhteiskunnallisiin muutoksiin. Oppikirjat rakentavat kuvaa siitä, minkälaisia kansalaisia koululaitoksen halutaan nykypäivän lapsista ja nuorista kasvattavan ja miten heidät nähdään ja miten heidän toivotaan toimivan osana ympäröivää yhteiskuntaa. Analyysimenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jota vahvistetaan diskurssianalyyttisillä otteilla. Analyysin tuloksena on kolme aktiivisen kansalaisuuden ulottuvuutta: kriittinen kansalaisuus, elämänpoliittinen kansalaisuus ja anti-passiivinen kansalaisuus. Analyysin tulokset osoittavat, että yhteiskuntaopin oppikirjoissa lapset ja nuoret nähdään aktiivisina kansalaisina – ei pelkästään tulevina kansalaisina. Heille tarjotaan rooleja, kuten kuluttaja, vaikuttaja ja mielenosoittaja, jotka ovat aiemmassa diskurssissa kuuluneet erityisesti aikuisille. Oppikirjat antavat ymmärtää, että lasten ja nuorten mielipiteillä, näkökulmilla ja valinnoilla on merkitystä ja vaikutusta. Aktiivinen kansalaisuus näyttäytyy kuitenkin januskasvoisena: oppikirjojen aktiivinen kansalaisuus on paitsi osallisuutta edistävä niin myös poissulkeva voima. Aktiivisen kansalaisuuden ihannoinnin kääntöpuolena nähdään kielteinen suhtautuminen passiiviseen kansalaisuuteen. Aktiivista kansalaisuutta tulee tavoitella mutta samalla on myös tiedostettava, että sen ulkopuolelle jäävät lapset ja nuoret voivat kokea epäkansalaisuuden tunnetta ja sitä kautta syrjäytyneisyyttä