Monikulttuurisuus lastentarhanopettajien ja luokanopettajien työssä

Tavoitteet. Tutkielmassani tarkastelin monikulttuurisuutta lastentarhanopettajien ja luokanopettajien työssä. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat, millaisena monikulttuurisuus esiintyy opettajien kertomuksissa työstään sekä millaisena yhteistyön rakentuminen monikulttuuristen perheiden kanssa ilmenee opettajien kertomuksissa. Yhteiskunnan muuttuessa yhä monikulttuurisemmaksi myös päiväkodit ja koulut muuttuvat. Tämä vaatii opettajilta monikulttuurisuuskasvatuksen osaamista, jolloin opettajien monikulttuurinen kompetenssi on tärkeässä asemassa. Monikulttuurisuuskasvatus koskee kaikkia lapsia eikä ainoastaan vähemmistökulttuurin edustajia. Myös erilaisiin olemassa oleviin rakenteisiin tulisi kiinnittää huomiota ja muokata niitä, mikäli ne eivät tue monikulttuurista päiväkotia, koulua ja siten tasa-arvoa. Menetelmät. Haastattelin tutkielmaani kolmea lastentarhanopettajaa ja neljää luokanopettajaa. Haastattelut tein kerronnallisen haastattelun menetelmällä, jossa vastauksiksi pyritään saamaan kertomuksia. Narratiivisessa analyysissä keskityin tarkastelemaan ilmiökeskeisesti opettajien kertomuksia monikulttuurisuudesta. Tarkastelun kohteena olivat kertomusten sisällöt, eli mitä on tapahtunut ja kuka on osallisena tapahtumiin sekä kertojan asema. Tulokset ja johtopäätökset. Opettajat kokivat monikulttuurisuuden arkipäiväisenä ilmiönä, jonka erottaminen muusta toiminnasta oli toisinaan haasteellista. Monikulttuurisuus tuotiin kertomuksissa pääosin esiin myönteisenä, työtä rikastuttavana piirteenä, mutta toisinaan myös haasteita tuovana. Lapsen oman kulttuurin arvostaminen ja huomioiminen ei ollut aina mahdollista tai opettajalla ei ollut tarpeeksi tietämystä eri kulttuureista tai tietyn perheen toimintatavoista. Opettajat kokivat kuitenkin tärkeänä kuunnella lasta hänen kertoessa kulttuuristaan. Suomen kielen osaamattomuuden haasteet loivat eriyttämisen tarvetta ja näin toivat lisätyötä jo muutenkin vaativaan työhön. Vanhempien kanssa toimiessa kielen osaamattomuus tai huono hallinta vähensi toisinaan jopa yhteistyön määrää. Muuten yhteistyötä pidettiin usein hyvänä, vaikka luottamuksen rakentaminen saattoikin vaatia enemmän vuoropuhelua. Monikulttuurisuus asettaa vaatimuksia työlle ja niihin tulisi vastata riittävällä tuella sekä oikein ohjatuilla resursseilla.In my thesis I examined multiculturalism and how it is manifested in the work of kindergarten teachers and classroom teachers. My research questions are, firstly, how the teachers speak about multiculturalism when describing their work, and, secondly, how they describe their co-operation with multicultural families. As the surrounding society becomes increasingly multicultural, kindergartens and schools do the same. This requires teachers to be proficient in multicultural education, which puts their multicultural competence in an important role. Furthermore, multicultural education involves all children, not merely minorities. If there are structures that fail to support the multicultural kindergarten and school environment, and thereby equality on a more general level, changes should be made. For this thesis, I interviewed three kindergarten teachers and four classroom teachers. The method chosen was a narrative interview, in which the interviewees are asked to describe their experiences in a narrative form. In the narrative analysis I examine what has happened, who participated in the events, and what the speaker’s role was. The teachers experienced multiculturalism as such an integral part of their daily work that to separate it from other activities was occasionally challenging. Mainly, multiculturalism presented itself as a positive phenomenon. However, sometimes it created challenges. Respecting the child’s own cultural background was not always possible, or the teacher did not have enough knowledge of the different cultures or the families. The teachers felt it was important to listen to the child who tells about his or her culture. The problems involving language learning created the need for individualized instruction and thus added to the teachers’ workload. If the parents’ Finnish skills were poor or lacking, the amount of co-operation with them ended up decreasing. Otherwise co-operation between the schools and the families was often described positively, although building trust might have required more interaction than it would have if the family had been Finnish. Enough support and correct resources should be paramount when multicultural education is involved