Sijoitettuna olleen asiakkaan tukemisen mahdollisuudet aikuissosiaalityössä : näkökulmana ylisukupolvisten jatkumoiden ennaltaehkäisy

Huono-osaisuuden ylisukupolviset jatkumot ovat aikuissosiaalityössä näkyvä ilmiö ja lastensuojelun sijoitusten ylisukupolviset siirtymät ovat yksi näistä mahdollisista jatkumoista. Aikuissosiaalityössä tapahtuneet muutokset liittyen perustoimeentulotuen siirtymiseen Kelaan ovat synnyttäneet uusia mahdollisuuksia kehittää aikuissosiaalityötä esimerkiksi ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Pro gradu -tutkielmassa tutkitaan, miten aikuissosiaalityössä voidaan tukea lastensuojelun sijoituksessa ollutta asiakasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten aikuissosiaalityössä voidaan ennaltaehkäistä lastensuojelun sijoitusten ylisukupolvisia jatkumoita. Aihetta lähestytään aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta ja se kytkeytyy teoreettisesti sosiaalisen perimän, sosiaalisen huono-osaisuuden ylisukupolvisten jatkumoiden, sosiaalisen liikkuvuuden ja lastensuojelun ylisukupolvisten jatkumoiden tutkimukseen. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja aineisto on kerätty haastattelemalla viittä aikuissosiaalityöntekijää, jotka työskentelevät nuorten ja nuorten aikuisten parissa. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimustulosten mukaan sijoituksessa olleella aikuissosiaalityön asiakkaalla ongelmat ovat pitkälti samoja kuin asiakkailla, joilla sijoitustaustaa ei ole. Nämä ongelmat ovat kuitenkin usein kasautuneempia ja pitkäkestoisempia. Tuen tarpeiksi nimettiin talous ja asuminen, päihteiden käyttö ja mielenterveys sekä työ ja koulutus. Vanhemmuuden nähtiin olevan erottamaton osa asiakkaan identiteettiä ja vanhemmuuden ongelmien nähtiin ilmenevän edellä mainittujen tuen tarpeiden kautta. Tulee huomioida, että sijoitustaustaiset asiakkaat eivät ole mikään homogeeninen ryhmä, vaan asiakkaiden taustat ja kokemukset vaihtelevat. Sijoistustaustaisia asiakkaita voidaan tutkimustulosten mukaan tukea aikuissosiaalityössä käyttämällä aikuissosiaalityön eri menetelmiä ja välineitä, panostamalla vuorovaikutukseen asiakassuhteissa sekä selkeyttämällä aikuissosiaalityön tehtävää ja roolia. Aikuissosiaalityön menetelmistä ja välineistä tuotiin esille aikuissosiaalityön prosessiin sisältyvät palvelutarpeen arviointi, palveluohjaus, kuntouttava työtoiminta ja ryhmämuotoinen toiminta. Vuorovaikutus asiakkaan kanssa nähtiin kaksijakoisena ja siihen nähtiin kuuluvaksi tuen ja kontrollin elementit. Asiakkaan tukemisessa korostuivat motivointityöskentely, isyyden merkityksen huomioiminen ja asiakkaan ymmärtäminen. Kontrollista tuotiin esille, että asiakkaalta tulee osata vaatia oikeita asioita, joskin yhteiskunnan vaatimukset koettiin jossakin määrin epärealistisiksi. Aikuissosiaalityön tehtävän ja roolin selkeyttäminen nähtiin tärkeäksi, sillä aikuissosiaalityön rooli pirstaleisessa palvelujärjestelmässä on usein epäselvä niin yhteistyökumppaneille kuin asiakkaillekin. Aikuissosiaalityön mahdollisuudet ennaltaehkäisevään työhön koettiin yleisesti ottaen vähäisiksi, sillä työaika menee kiireellisten asioiden selvittämiseen. Lastensuojelun sijoitusten ylisukupolvisten jatkumoiden ennaltaehkäisy ei voikaan jäädä ainoastaan aikuissosiaalityön vastuulle. Mitä varhaisemmin lapsen vaikeisiin olosuhteisiin pystytään puuttumaan peruspalveluissa, kuten varhaiskasvatuksessa, sitä todennäköisemmin pitkäaikaisempia ongelmia voidaan ennaltaehkäistä. Aikuissosiaalityöllä on kuitenkin myös omia mahdollisuuksia tukea asiakkaita, mihin ei tarvita resurssien lisäämistä, kuten vuorovaikutuksen kehittäminen asiakassuhteissa. Lisäksi moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen tulisi panostaa ylisukupolvisiin jatkumoihin puuttumiseksi. Rakenteellisen vaikuttamisen mahdollisuuksia aikuissosiaalityössä tulisi lisätä, sillä huono-osaisuuden ylisukupolviset jatkumot eivät ole ainoastaan yksilön ongelma, vaan myös yhteiskunnallinen ilmiö, johon tulisi löytää ratkaisuja myös rakenteellisella tasolla