Tutkija tiedeviestijänä sosiaalisessa mediassa

Pro gradu -työssäni kartoitetaan, millä tavoin eri tieteenalojen suomalaiset tutkijat asennoituvat sosiaaliseen mediaan työnsä erityisesti tiedeviestinnässä. Pyrin lähestymään aihettani kriittisesti eri näkökulmista käyttäen apunani pääosin ulkomaisia vertaisarvioituja tutkimusartikkeleita, koska aiheesta on tehty ylipäänsä verrattain vähän tutkimusta tähän mennessä. Aloitan avaamalla tiedeviestinnän, nykyisen mediamaiseman ja sosiaalisen median teoreettisia peruskäsitteitä, ja jatkan kertomalla siitä, missä vaiheessa aiheen kansainvälinen tutkimus tällä hetkellä on. Lopuksi esittelen analyysini oman teemahaastatteluihin perustuvan laadullisen tutkimukseni tuloksista ja johtopäätökseni niistä. Itse tutkimusmenetelmäksi olen valinnut laadullisen tutkimuksen ja teemahaastattelut, joissa haastattelen tutkijoita heidän aktiivisuudestaan ja asenteistaan liittyen sosiaaliseen mediaan erityisesti tiedeviestinnän kannalta. Tiedeviestinnän muuttuessa yhä enemmän vuorovaikutteiseksi ja dialogiseksi, sen vieminen sosiaaliseen mediaan vaikuttaa luonnolliselta jatkumolta. Tieteen popularisoinnista on paljolti siirrytty tieteen vuoropuheluun yhteiskunnan kanssa (science engagement). Kaikki tiedeviestinnän lajit sopivat hyvin luonteeltaan myös sosiaalisen median palveluihin sille ominaisten piirteiden vuoksi. Sosiaalinen media sirkuloi ja disseminoi informaatiota huomattavan voimakkaasti, ja tämä hyödyttäisi myös tieteen parempaa näkyvyyttä yhteiskunnassa. Uudenlaisessa mediamaisemassa tiedeviestinnälle ja tieteelliselle julkaisuprosessille on tällä hetkellä paljon haasteita, jotka tulisi ratkaista jotta yhä useampi tutkija uskaltautuisi mukaan myös sosiaaliseen mediaan asiantuntijaroolissa