Implisiittinen assosiaatiotesti (IAT) depressiopotilaiden itsemurhayrityksen riskin indikaattorina

Itsemurha on edelleen tärkeä kuolinsyy Suomessa. Itsemurhariskissä olevan potilaan tunnistaminen ja itsemurhien ennaltaehkäisy on haastavaa. Viime aikoina Implisiittistä assosiaatiotestiä (IAT) on yhä enemmän sovellettu psykologisissa ja psykiatrisissa tutkimuksissa, joissa on saatu näyttöä psykiatristen potilaiden automatisoituneiden mielleyhtymien ja itsetuhokäyttäytymisen yhteydestä. Halusimme tutkimuksellamme selvittää, onko aiemmin itsemurhaa yrittäneillä suomalaisilla masennuspotilailla vahvempi implisiittinen assosiaatio itsensä ja kuoleman/itsemurhan välillä, kuin potilailla, joilla ei ole itsemurhayritystä taustalla. Rekrytoimme tutkimukseen yhteensä 31 masennuspotilasta HYKS Mielialalinjan aluepoliklinikoilta ja vanhuspsykiatrian avohoidosta. Tutkittavista 8 oli aikaisemmin yrittänyt itsemurhaa. IAT:n reaktioaikojen perusteella jokaiselle tutkittavalle laskettiin D-arvo osoitukseksi implisiittisestä assosiaatiosta itsensä ja itsemurhan/kuoleman välillä. Negatiivinen D-arvo osoittaa vahvempaa assosiaatiota itsensä ja elämän välillä, kun taas positiivinen D-arvo osoittaa vahvempaa assosiaatiota itsemurhaan/kuolemaan. Ryhmien välisiä suorituksia verrattiin T-testin avulla. Tuloksissa molempien ryhmien keskimääräinen D-arvo oli negatiivinen. Itsemurhaa yrittäneiden D-arvo oli kuitenkin keskimäärin vähemmän negatiivinen kuin verrokkiryhmän. Ero ei ollut tilastollisesti merkittävä N-määrällä 31. Tutkimuksemme aineisto ei tukenut käsitystä IAT:n hyödyllisyydestä itsemurhariskin arvioinnissa. Lopulliseen päätelmään menetelmän hyödyllisyydestä kliinisessä työssä tarvitaan vielä lisää replikaatiotutkimuksia.Självmord är fortfarande en framstående dödsorsak i Finland. Det är utmanande att identifiera patienter som har risk att begå självmord. På senaste tiden har man tillämpat implicita associationstest (IAT) i psykiatriska och psykologiska undersökningar där man har hittat en koppling mellan automatiserade associationer och självdestruktivt beteende. Vi ville undersöka om finska depressionspatienter med självmordsförsök i bakgrunden har starkare undermedveten association till döden än patienter som inte försökt på självmord. Vi rekryterade 31 patienter till undersökningen från HUCS psykiatriska polikliniker och geropsykiatriska öppenvården, av vilka 8 hade försökt begå självmord. På basen av reaktionstiderna i associationstestet räknades det ut ett D-värde för varje patient. Ett negativt D-värde tydde på starkare undermedveten koppling mellan sig själv och livet, medan ett positivt D-värde mellan sig själv och döden. Gruppernas prestationer jämfördes med t-test. I resultaten var båda gruppernas genomsnittliga D-värden negativa. D-värdena för patienterna som hade försökt begå självmord var mindre negativa än kontrollgruppens, men skillnaden var inte statistiskt signifikant med N-antalet 31. Våra undersökningsresultat stödde inte hypotesen att IAT kan användas som indikator för självmordsrisk. Ytterligare forskning krävs för att kunna dra slutsatser om metodens nytta i kliniskt arbete