Ylämolaarien distalointi mini-implanttikantoisilla kojeilla : kirjallisuuskatsaus ja potilastapaus Beneslider®-kojeesta

Tutkimuksen tarkoituksena on perehtyä ortodonttisiin mini-implantteihin ja niihin liitettyihin kojeisiin, joiden avulla voidaan hoitaa II-luokan purentapoikkeamaa ja siten distaloida ylämolaareja. Lisäksi perehdytään uuteen Beneslider-kojeeseen, joka hyödyntää mini-implanttien käyttömahdollisuuksia mm. II-luokan dentaalisen purentapoikkeaman hoidossa. Tutkimus toteutetaan kirjallisuuskatsauksena perehtymällä aiheeseen liittyviin artikkeleihin ja tutkimusraportteihin sekä alan kirjallisuuteen. Tämän lisäksi esitetään yksi Beneslider-kojeella hoidetun potilaan hoidon kulku (v.2015-2018). Aikaisemmin ortodontiassa on käytetty ylämolaarien distaloimiseen joko ekstraoraalivetoa tai kiinteitä pendulum-tyyppisiä kojeita. Intraoraaliset pendulum-kojeet tukeutuvat suulaen etuosaan limakalvo- ja hammaskantoisesti. Tällainen kojejärjestely johtaa premolaarien mesiaalivaellukseen ja yläinkisiivien labiaaliseen kallistumiseen. Vaihtoehdoksi ovat viime vuosina tulleet mini-implantit, jotka mahdollistavat absoluuttisen ankkuroinnin. Hammaskantoisilla kojeilla syntyviä sivuvaikutuksia ei havaita mini-implanttikantoisessa ankkuroinnissa. Lisäksi mini-implantteihin liitetyt kojeet pyrkivät siirtämään ylämolaareja yhdensuuntaisesti ja estämään molaarien kallistumisen ja kiertymisen. Mini-implanttien optimaalinen asetuskohta on suulaen etu- ja keskiosa, kolmannen poimun kohdalla. Titaaniset mini-implantit osittain osteointegroituvat luuhun, ja niiden hyvä primäärinen stabiliteetti mahdollistavat välittömän kuormituksen. Mini-implanttien merkittävin haitta on kuitenkin niiden irtoaminen. Ylämolaarien distalointiin tarkoitettuja mini-implanttikantoisia kojeita on useita erilaisia, mutta laadukkaita tutkimuksia niiden eroista ja tuloksista on vähän. Uusi Beneslider-koje antaa lupaavia tuloksia erilaisissa potilasraporteissa II-luokan hampaistollisesta purentapoikkeamasta kärsivillä potilailla. Tutkimuksen potilastapauksessa skeletaalista II-luokan purentapoikkeamaa hoidettiin mini-implanttikantoiselle Beneslider-kojeella. Ylämolaareja saatiin liikutettua distaalisemmaksi 5,2 mm ilman merkittävää molaarien kallistumista. Potilaalle saavutettiin I-luokan purentasuhde, mutta intruusiota ei tapahtunut distaloinnin aikana suunnitellusti