Terveydentilaan ja vammaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto valtion virantäytössä ja virkasuhteessa

Valtionhallinnossa on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota sairauspoissaoloihin. Sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden lisääntyminen aiheuttavat taloudellista menetystä, ja terveydentila vaikuttaa virkamiehen kykyyn hoitaa tehtäviään. Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja syrjintä terveydentilan tai vammaisuuden perusteella on kiellettyä. Yhdenvertaisuuslaki täsmentää perustuslain syrjinnän kieltoja. Perusoikeudet kuuluvat myös virkamiehille, ja julkisen vallan velvollisuutena on turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Perusoikeudet sitovat valtiota sekä työnantajaominaisuudessa että julkisen vallan käyttäjänä. Tutkielmassa selvitetään, miten suhteutuvat toisiinsa tuloksellinen ja tarkoituksenmukainen julkisten tehtävien hoitaminen valtionhallinnossa, yhdenvertaisuusperiaate, terveydentilaan ja vammaisuuteen perustuvan syrjinnän kielto sekä valtion virkamiehen oma oikeusturva. Tutkimuskysymys on jaettu kolmeen osakysymykseen, joissa tarkastellaan terveydentilan merkitystä virantäytössä, palvelussuhteen aikana ja arvioitaessa palvelussuhteen päättämisperusteen olemassaoloa. Tutkielma on oikeusdogmaattinen tutkimus, jossa lähdeaineisto on pääosin kansallista. EU-oikeudella on kuitenkin etusija kansalliseen oikeuteen nähden, ja Euroopan ihmisoikeussopimus on myös korkeassa asemassa. Lähteinä käytetään lakia, lain esitöitä, oikeuskäytäntöä ja kirjallisuutta. Lisäksi lähteinä toimivat ministeriöiden ja muiden tahojen ohjeet ja suositukset sekä virka- ja työehtosopimukset. Vuonna 2013 lakkautetun virkamieslautakunnan ratkaisut ovat tärkeitä lähteitä. Tarkastelu kohdistuu pääosin valtion virkasuhteisiin, mutta jossain määrin käsitellään myös kunnallisia virkasuhteita ja työsopimussuhteita. Valtion virkasuhde on julkisoikeudellinen palvelussuhde, jossa valtio on työnantajana ja virkamies työn suorittajana. Perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaan yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Virkamiehillä on oikeus käyttää julkista valtaa. Virkamiehet asetetaan tehtäväänsä erityisessä menettelyssä, ja heitä koskee erityinen virkavastuu. Menettelysäännökset ja päätöksentekijöiden virkavastuu ennalta ehkäisevät epäasiallisten ja syrjivien päätösten tekemistä, mutta siitä huolimatta asianmukainen muutoksenhakumahdollisuus on turvattava. Yhdenvertaisuuslain soveltaminen on hankalaa julkisoikeudellisissa palvelussuhteissa. Syrjinnäksi ei voida katsoa sitä, että selvitetään hakijan terveydentilaa sen arvioimiseksi, onko hän kykenevä ja sopiva haettavaan virkaan. Ei ole kuitenkaan yksiselitteistä, millaisilla sairauksilla on vaikutusta viranhoitoon. Terveydentilaa ja vammaisuutta saatetaan määritellä eri tavoin, joten aina ei ole selvää, edellytetäänkö työnantajalta kohtuullisia mukautuksia. Tällä hetkellä valtion virkanimityspäätöksiä koskevan valituskiellon kumoaminen on käynnissä. Virkamiehen terveydentilan selvittäminen ja tarvittaessa jopa virantoimituksesta pidättäminen palvelussuhteen aikana on objektiivisesti perusteltua. Ratkaisuissa on otettava huomioon julkinen etu. Valtion virkamiehellä on verrattain vahva palvelussuhdeturva. Valtionhallinnossa virkamiehen irtisanominen sairauden perusteella on kytköksissä myönteiseen työkyvyttömyyseläkeratkaisuun. Kunnallishallinnossa ja työsopimussuhteissa samaa edellytystä ei ole, joten irtisanominen sairauden perusteella on mahdollista, vaikka henkilöllä ei olisi oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen. Epäselvyyksiä voi aiheutua silloin, kun tilanteessa on käsillä sairauden lisäksi muita irtisanomiseen vaikuttavia tekijöitä. Tällaisia tilanteita olisi syytä tutkia tarkemmin. Jatkuvuusperiaatteen ansiosta valtion virkamies ja kunnallinen viranhaltija ovat paremmassa asemassa kuin työsopimussuhteinen työntekijä. Virkasuhde jatkuu katkeamatta, muuttumattomin ehdoin, jos virkasuhde on päätetty lainvastaisin perustein. Työnantajan tekemä laitonkin irtisanominen sen sijaan johtaa pääsääntöisesti työsuhteen päättymiseen, mutta työnantajalle voi aiheutua laittomasta irtisanomisesta korvausvelvollisuus. Valtion virkasuhteessa olevalla henkilöstöllä on joistakin heikennyksistä huolimatta edelleen jonkin verran parempi asema kuin valtion työsopimussuhteisella henkilöstöllä. Yksityiseen sektoriin verrattuna valtion virkamiehen asema on selkeästi turvatumpi. Valtion virkamiehiä ja kunnallisia viranhaltijoita koskeva sääntely on pitkälti yhtenevää