Tekoäly viestintäalalla : Katsaus sovellusmahdollisuuksiin sekä alan käytäntöihin ja ammattirooleihin liittyviin vaikutuksiin

Tekoäly on noussut viime vuosina puheenaiheeksi julkisessa keskustelussa, ja tekoälyn mahdollisuuksiin on herätty myös viestintäalalla, jossa tekoälyn vaikutukset puhututtavat alan koulutuksissa ja julkaisuissa yhä kasvavissa määrin. Keskustelun lisääntymisestä huolimatta konkreettisia esimerkkejä tekoälyn hyödyntämisestä on kuitenkin viestinnän alalla varsin vähän. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisissa viestinnän toiminnoissa tekoälyllä voisi olla roolia, millaisia vaikutuksia tekoälyllä voi viestinnän alan vakiintuneisiin käytäntöihin sekä miten tekoäly vaikuttaa viestinnän ammattirooleihin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään institutionaalista teoriaa, jonka avulla tarkastellaan, miten viestinnän alalla vallitsevat instituutionaaliset rakenteet, kuten vakiintuneet käytännöt ja toimintatavat vaikuttavat tekoälyn omaksumiseen ja miten tekoäly puolestaan muuttaa näitä institutionaalisia tekijöitä. Lisäksi tarkastellaan vakiintuneisiin rakenteisiin ja toimintatapoihin liittyviä haasteita, jotka voivat olla esteenä tekoälyn hyödyntämiselle viestintäalalla. Koska viestinnän alalla tekoälyn vaikutuksia ei ole aiemmin tutkittu, tutkimuksen taustana hyödynnetään myös journalismin automaatioon keskittyvää tutkimusta. Tutkimus on laadullinen kartoitus viestinnän ja tekoälyn maailmaan. Tutkimusaineisto koostuu kahdeksasta viestintä- ja media-alan ammattilaisten asiantuntijahaastatteluista, joita on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Ensimmäisenä keskeinen tutkimustuloksena ovat neljä tekoälylle annettua roolia viestinnän alalla: tekoäly ammattilaisen avustajana etenkin sisällöntuotannon ja tiedonhankinnan näkökulmasta, tekoäly yleisön parempana palvelijana, tekoäly hiljaisten signaalien ja kriisien tunnistamisessa auttavana luotaajana ja hälyttäjänä, sekä tekoäly viestintäalan vastapuolena esimerkiksi väärän tiedon levittäjänä ja tiedon oikeellisuuden tarkistamisen haastajana. Toinen keskeinen tutkimustulos liittyy tekoälyn mukanaan tuomaan viestintäalan vakiintuneiden elementtien kuten toimintatapojen ja ammattiroolien muutokseen. Vaikka tutkimuksen perusteella tekoäly muuttaa viestinnän alaa suurten muutosten sijaan hiljattain, se voi luoda jo lyhyellä aikavälillä uudenlaisia vaatimuksia ja rooleja alalle sekä tuoda mukanaan uusia haasteita esimerkiksi datan oikeellisuuden varmistamiseen sekä väärän tiedon levittämiseen liittyen, jotka voivat myös vaikeuttaa viestinnän ammattilaisen työtä. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että vaikka tekoälyn yleistyminen voi muokata viestinnän alan institutionalisoituneita käytäntöjä esimerkiksi osaamisvaatimuksia ja ammattirooleja muuttamalla, viestinnän alan vakiintuneet toimintatavat, kuten siiloutuneet ammattiroolit sekä asenteet voivat olla myös esteenä tekoälyratkaisujen käyttöönotolle. Nämä haasteet tulee ratkaista alalla ennen kuin uusista teknologisista sovelluksia voidaan ottaa käyttöön. Viestinnän alalla tulee myös pohtia kriittisesti, mitkä ovat juuri niitä haasteita, joita tekoäly voisi alalla ratkaista: esimerkiksi missä kohtaa työssä on joko hyvin paljon dataa, jonka käsittelyssä tekoäly voisi auttaa, tai mitkä ovat, hitaita ja paljon manuaalista työtä vaativia tehtäviä, joita voisi automaation myötä hoitaa tehokkaammin. Viestinnän ammattilaisten tulisikin olla mukana tekoälyratkaisujen kehittämisessä, jotta alan tarpeet olisivat jo kehitysvaiheessa selvästi edustettuina. Tämän mahdollistamiseksi viestintäalan koulutuksessa tarvitaan lisää poikkitieteellisyyttä ja yhteistyötä eri alojen ja teknisten osaajien kanssa