Valkolupiini-kevätvehnäsäilörehun vaikutus lypsylehmän rehun syöntiin ja maitotuotokseen

Palkoviljojen ja viljojen seoskasvustosta tehdyt kokoviljasäilörehut ovat kiinnostavia, koska niiden avulla voidaan pienentää teollisten typpilannoitteiden tarvetta, parantaa maan kasvukuntoa, monipuolistaa viljelykiertoa ja lisätä kuiva-ainesadon määrää. Valkolupiini koetaan houkuttelevaksi kotimaisen palkokasvivalikoiman laajentamistarpeen vuoksi. Seosviljely säilörehuksi mahdollistaa Suomen olosuhteissa pitkän kasvukauden vaativan valkolupiinin sadonkorjuun. Tässä tutkimuksessa verrattiin, saavutetaanko valkolupiinia sisältävän vehnäsäilörehun (LVN) käytöllä positiivisia tuotantovaikutuksia vehnäsäilörehuun (VN) nähden, kun rehuja syötettiin seoksena (40 % kuiva-aineesta (ka)) toisen niiton nurmisäilörehun (N) kanssa. Kontrolliruokinnan ainoa karkearehu oli N-säilörehu. Tutkimus kuului Luonnonvarakeskuksen (Luke) Nurmet rahaksi -hankkeeseen. Koe toteutettiin 2-jaksoisena cross over -mallilla ja kokeessa oli 41 alkutuotoskauden lehmää kolmella eri seosrehuruokinnalla (väkirehun osuus keskimäärin 46 % seosrehun ka:ssa). Rehujen tuotantovaikutusta tutkittiin syönnin, maitotuotoksen, maidon pitoisuuksien ja elopainon muutoksen perusteella. Hypoteesina oli, että nurmisäilörehusta voidaan korvata osa vehnäsäilörehulla lehmän tuotoksen tai elopainon heikkenemättä, ja lupiini-vehnäsäilörehun käytöllä voidaan lisätä lehmän maitotuotosta vehnäsäilörehuun verrattuna. Lehmien maitotuotokset, elopainot ja syöntimäärät mitattiin päivittäin. Keruuviikoilla maitonäytteet otettiin kahtena peräkkäisenä päivänä ja rehunäytteet kerättiin seosrehun teon yhteydessä. Kokeen säilörehut olivat hyvin säilyneitä. VN-rehu oli muita säilörehuja kuivempaa ja se sisälsi enemmän tärkkelystä kuin LVN-rehu. Lupiinin osuus seoskasvustossa jäi pieneksi (17 % ka:ssa). N-ruokinnalla kuiva-aineen kokonaissyönti oli pienempi kuin kokoviljaruokinnoilla, ja sitä kautta orgaanisen aineen, tärkkelyksen, neutraalidetergenttikuidun, muuntokelpoisen energian ja ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen päiväsaannit jäivät pienemmäksi. Lehmät söivät VN-rehua enemmän kuin LVN-rehua. Kokoviljaruokinnoilla maidon valkuaistuotos ja -pitoisuus olivat suurempia kuin N-ruokinnalla. LVN-ruokinnalla valkuaistuotos oli pienempi kuin VN-ruokinnalla. N-ruokinnalla rehun muuntosuhde (energiakorjattu maitotuotos (EKM) /kg ka) oli parempi, mutta typen hyväksikäyttö (maidon N/rehun N) oli heikompi kuin kokoviljaruokinnoilla. N-ruokinnalla lehmät myös menettivät elopainoaan eli käyttivät kudosvarastojaan tuotantoon. Tulosten perusteella 2.niiton nurmisäilörehun kuiva-aineesta voidaan korvata 40 % vehnäsäilörehulla ilman, että lehmän tuotos tai elopaino heikkenee. Lupiinin mukana olo (LVN) ei vaikuttanut positiivisesti tuotokseen verrattuna VN-ruokintaan, syynä voi olla lupiinin pieneksi jäänyt osuus ruokinnassa