Nyt se suuri päivä koitti! : Muutokset pääsiäisen vietossa Parikkalan, Vaasan ja Kittilän seurakunnissa 1945–2005

Tämän pro gradu -tutkielmani tavoitteena on luoda käsitys pääsiäisen vietossa tapahtuneista muutoksista Suomessa 1900-luvun jälkipuoliskolla. Taustalla vaikuttaa ajatus pitkäperjantaista merkittävimpänä juhlapäivänä ennen tutkittua aikaa. Pyrin ottamaan selvää painopisteen mahdollisesta siirtymistä pitkäperjantailta pääsiäispäivälle. Lähteinä tutkimuksessani käytän kolmen seurakunnan kirkkopäiväkirjoja ja kirkollisten ilmoitusten kirjoja, jotka olen kerännyt pääsiäisen ajalta kymmenen vuoden välein 1945–2005. Lähteiksi valikoituivat Parikkalan kirkon, Kittilän kirkon ja suomalaisen seurakunnan osalta Vaasan kirkon kirkkopäiväkirjat sekä kirkollisten ilmoitusten kirjat. Pääsiäisellä tarkoitetaan yhdeksän päivän jaksoa, joka alkaa palmusunnuntaista ja päättyy toiseen pääsiäispäivään. Lähteistä on havaittavissa niiden suppeneminen kohti vuosituhannen vaihdetta tultaessa. Tutkimuksen painopiste on muun tutkimuskirjallisuuden referoinnin sijaan lähteissä ja niiden sisällön analyysissa. Pääsiäisen ajan tilaisuutta suunnitellessaan pappi käyttää ohjeenaan kirkkokäsikirjaa. Kirkkokäsikirjasta oli tutkimuksen vuosikymmeninä käytössä useita eri versioita. Merkittävimmin sitä uudistettiin vuonna 1968 ja uudestaan vuosituhannen vaihteessa. Myös virsikirjan uudistuminen vuonna 1986 on tutkielmani kannalta merkittävää. Päädyn tutkielmassani kyseenalaistamaan sekä pitkäperjantain että pääsiäispäivän aseman suosituimpana pääsiäisen juhlapäivistä. Seurakuntien kirkkopäiväkirjojen perusteella ei voida sanoa yksiselitteisesti painopisteen siirtyneen pääsiäispäivälle. Sen sijaan kiirastorstai on muodostunut suosituimmaksi pääsiäisen päivistä tutkimuksen loppua lähestyttäessä. Ehtoollisen vietto pääsiäisenä on lisääntynyt huomattavasti, mutta samalla kirkossa kävijöiden määrä on merkittävästi laskenut. Yhteiskunnassa tapahtuneiden muutosten myötä jumalanpalveluselämään osallistuminen on muuttunut. Television ja radion yleistymisen on johtanut siihen, että tilaisuuksiin on ollut mahdollista osallistua myös kotoa. Tutkittuna ajanjaksona pääsiäisen tilaisuudet ovat seurakunnissa esimerkiksi hiljaisen viikon iltatilaisuuksien myötä monipuolistuneet. Musiikkiin ja lasten osallistumiseen on myös alettu panostaa jumalanpalveluselämässä. Ahtisaarnat ovat olleet merkittävä osa pääsiäisen viettoa tutkituissa seurakunnissa. Ahdit saarnattiin usein hiljaisen viikon iltatilaisuuksissa ja myös ehtoollinen tuli osaksi tilaisuuksia Vaasassa vuonna 1965 ja Parikkalassa vuonna 1975