Laskun maksamisen vaikutus tilaajan vaatimusten esittämiselle rakennusurakassa

Rakennusurakassa tilaajan pääsuoritusvelvollisuutena on urakkahinnan maksaminen urakoitsijalle. Urakassa sovittu laskutusperuste vaikuttaa siihen, miten urakoitsija laskuttaa tilaajaa urakasta. Laskun maksamisen seurauksena tilaaja on hyväksynyt urakoitsijan suorittaman työvaiheen tehdyksi. Tämän tutkielman tarkoituksena on jäsentää tilaajan eriluonteisia vaatimuksia ja niiden esittämisedellytyksiä sen jälkeen, kun tilaaja on maksanut urakoitsijan esittämän laskun rakennustyön tai sen osan suorittamisesta. Tutkielma selvittää tilaajan luontoissuoritus- ja taloudellisten vaatimusten mahdollisuuksia laskun maksamisen jälkeen. Tutkielmassa lisäksi selvitetään erilaisia oikeudellisia vaihtoehtoja palauttaa tilaajalle jo maksettua urakkahintaa. Tutkielmassa käsitellään hinnanalennuksen, sopimuksen kohtuullistamisen ja perusteettoman edun palautuksen soveltamisedellytyksiä rakennusurakassa velvoite- ja sopimusoikeudellisen kontekstin kautta. Tutkielman aihepiiriä käsitellään oikeusdogmatiikan avulla. Laskun maksamisen taustalla vaikuttavat yleiset velvoite- ja sopimusoikeudelliset periaatteet tulevat huomioiduiksi ja arvioiduiksi. Aihepiirin kannalta keskeisenä seikkana tutkielmassa tuodaan esille myös Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998:n merkitys sille, mitä laskun maksamisesta seuraa ja mikä on tilaajan mahdollisuus esittää jälkikäteen vaatimuksia jo maksetusta urakanosasta. Lisäksi käsitellään olennaisia korkeimman oikeuden ratkaisuja viime vuosilta ja vuosikymmeniltä siinä kontekstissa, että niistä on sovellettavissa yleistäviä päätelmiä laskun maksamisen vaikutuksesta, vaatimusten esittämisestä ja jo maksetun urakkasumman palauttamisesta rakennusurakkasuorituksen tilaajalle. Tutkielman velvoite- ja sopimusoikeudelliset päätelmät eivät rajoitu ainoastaan kattamaan rakennusurakkaa koskevia ongelmia. Laskutusta koskevat lojaliteetti- ja huomautuksentekovelvollisuudet pätevät yhtä lailla kaikissa sellaisissa sopimussuhteissa, joissa osapuolet eivät ole määritelleet toisen osapuolen suorituksen hintaa etukäteen kuin korkeintaan arvioiden palvelun hinnan lopullisen suuruuden. Siksi laskutyöurakka omana erillisenä urakkasopimusmuotonaan tuo esille myös yleisesti laskutyönä toteutettavien palveluiden ongelmat. Vaikka rakennusurakkasopimuksissa käytetään paljon maksuerätaulukkoon perustuvia laskutusperusteita, joudutaan niissäkin usein tekemään urakkasopimukseen alun perin kuulumattomia lisä- tai muutostöitä, joiden perusteista niin määrältään kuin laadultaankin osapuolet sopivat mahdollisuuksien mukaan jo rakennusurakan aikana. Tutkielma käsittelee siten myös lisä- ja muutostöiden sopimisen määrämuotoa ja jo maksettujen lisä- ja muutostyövastikkeiden palauttamiskelpoisuutta rakennusurakoissa. Lisäksi tutkielma käsittelee omina urakkasopimuksen sisäisinä sopimuksina lisä- ja muutostöiden asettumista rakennusurakkasopimuksen tavoitteen eli valmiin toteutetun tuotoksen osaksi. Tutkielman lopussa määritellään edunpalautuksen mahdollisuutta rakennusurakkasopimuksissa edunpalautusopin kautta. Lähtökohtaisesti perusteettoman edun palautus ja sopimuksen sovittelun mahdollisuudet liikesopimuksissa, joita myös rakennusurakkasopimukset lähes aina edustavat, ovat pienet. Siitä huolimatta näiden oikeusinstrumenttien käyttömahdollisuuksia ei ole syytä sulkea pois. Tutkielma teoretisoi tilaajan näkökulmasta erilaisia edunpalautuskanteen edellytyksiä rakennusurakkasuhteissa