Aviopuolisoiden keskinäiset velat ja niiden huomioiminen osituksessa

Avioliiton varallisuusoikeudelliset perusratkaisut perustuvat kolmen periaatteen varaan. Nämä ovat omaisuuden erillisyys, velkojen erillisyys sekä sopimusvapaus. Sopimusvapauteen kuuluu olennaisena osana oikeus valita sopimuskumppani, joten puolisot ovat luonnollisesti oikeutettuja tekemään varallisuusoikeudellisia sopimuksia myös keskenään. Velkojen erillisyydestä puolestaan seuraa, että puolisot voivat keskenään sitoutua velkasuhteeseen. Puolisoiden välisiä sopimuksia kohdellaan normaalikohtelun periaatteen mukaisesti eli niitä koskeviin kysymyksiin sovelletaan yleisen varallisuusoikeuden oppeja. Aviovarallisuusjärjestelmä tältä osin vain täydentää yleisen siviilioikeuden järjestelmää. Tämän tutkielman aihe on aviopuolisoiden keskinäiset velat ja niiden huomioiminen osituksessa. Oikeudenalajaottelussa tutkielma lukeutuu siviilioikeuden alaan käsitellen sen kantavimpia kysymyksiä eli varallisuus- ja velkasuhteita. Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin selvittää, mitä vaikutuksia puolisoiden solmimalla avioliitolla on heidän keskinäisen velan kannalta ja toteutuuko normaalikohtelun periaate täysimääräisesti puolisoiden keskinäisissä velkasuhteissa. Toisekseen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten puolisoiden keskinäiset velat huomioidaan osituksessa ja eroaako niiden kohtelu joiltakin osin vierasvelkojen osituksesta. Tutkielman hypoteettinen lähtökohta on se, että puolisoiden läheinen henkinen ja taloudellinen suhde sekä avioliittolaista seuraava elatus- ja yhteistoimintavelvollisuus vaikuttavat puolisoiden välisen velan kohteluun ja estävät tietyissä tilanteissa normaalikohtelun periaatteen soveltamisen. Tämä tutkielma toteutettiin oikeusdogmaattista eli lainopillista metodia käyttäen. Tutkielman lähdemateriaali koostui kotimaisesta ja pohjoismaisesta oikeuskirjallisuudesta, lainvalmistelutöistä ja korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuista. Tutkimus toteutettiin kerättyä lähdemateriaalia analysoimalla ja systematisoimalla. Tutkielma osoitti, että puolison asema velkojana poikkeaa monilta osin ulkopuolisen velkojan asemasta. Puolisoiden välinen läheinen henkinen ja taloudellinen suhde vaikuttaa monilta osin velkasuhteen tosiseikaston arviointiin ja asettaa puolisolle esimerkiksi normaalia pidemmälle menevän tiedonantovelvollisuuden sopijapuoltaan kohtaan. Tutkielma osoitti myös, että tietyillä velkasuhteilla on sellainen perheoikeudellinen leima, ettei niitä koskevia velkomusvaateita ole mahdollista ratkaista yleisen varallisuusoikeuden oppien mukaan. Tietyissä tilanteissa puolisoiden solmima avioliitto estää velkasuhteen synnyn tai ainakin asettaa sille ehtoja. Osituksen osalta selvisi, että puolisoiden keskinäiset velat huomioidaan yleisten velkojen kattamissääntöjen mukaan osituslaskelmassa, mutta tämä ei normaalisti vaikuta puolisoiden avio-osien suuruuteen. Keskinäisten velkojen jättäminen osituslaskelman ulkopuolelle horjuttaisi puolisoiden varallisuusoikeudellista tasapainoa. Tutkimushypoteesi osoittautui oikeaksi