Les cadres des univers du récit et le patrimoine culturel

La plupart des communautés minoritaires du Nord de la Russie ont connu un changement de langue, passant de leur langue autochtone au russe. De plus, bien d’autres changements, depuis la sédentarisation jusqu’à la transformation du rôle de la religion, se sont produits parmi les citoyens soviétiques. Cet article s’interroge sur la nature de la tradition orale, surtout chamanique, après ces mutations et notamment après la propagande athée dans le Nord, surtout parmi les Nénetses. Il s’appuie aussi bien sur des travaux de terrain faits sur l’île de Kolguev, dans la mer de Barents, que sur des travaux d’archives. Les narrateurs de la tradition ont tendance en même temps à minimiser et à souligner le décalage entre leur narration et la tradition nénetse. Les décalages découlent surtout des cadres de la narration. En même temps, les narrateurs définissent implicitement leur rapport au chamanisme.Most of the northern minority communities of Russia went through a language shift from their own indigenous languages to Russian. In addition, many other changes, from sedentarisation to the change of the role of religion, took place among Soviet citizens. This article discusses the nature of oral, especially shamanistic, tradition after the language shift and atheistic propaganda in the North, among the Nenets. The material is based both on ethnographic fieldwork on the Island of Kolguyev, Barents Sea, and on archival work. The narrators of tradition tend to both minimize and maximize the gap between their telling and the Nenets tradition. The gaps are mainly created with the frames of the narratives. At the same time, the tellers implicitly define their relationship to shamanism.Suurin osa Venäjän pohjoisista vähemmistöyhteisöistä vaihtoi myöhäisinä neuvostovuosina oman äidinkielensä venäjään, minkä lisäksi elämäntavoissa tapahtui muitakin suuria muutoksia paikalleen asettumisesta uskonnon aseman muutokseen. Artikkelissa pohditaan, millaista suullinen, erityisesti šamanistinen perinne on kielenvaihdon ja ateistisen propagandan jälkeen nenetsien parissa. Artikkelin aineisto on kerätty etnografisessa kenttätyössä Kolgujevin saarella, Barentsin merellä. Lisäksi käytetään sanomalehti- ja arkistoaineistoja. Perinteen kertojat pyrkivät sekä rakentamaan jatkuvuuksia nenetsinkieliseen perinteeseen että tekemään eroja siihen. Näin he tulevat myös määrittäneeksi omaa suhtautumistaan šamanismiin. Pääasiallinen etäisyyden tai läheisyyden luomisen keino on kerronnan kehystäminen