Koettu hyvinvointi ja toimintamahdollisuudet Suomessa

Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan toimintamahdollisuusteoriaa koetun hyvinvoinnin kontekstissa. Tutkielma pohjaa Amartya Senin ja Martha Nussbaumin ajatuksille. Teorian keskeiset ulottuvuudet perustuvat Aristoteleen ajatteluun. Lähestymistavassa valtio nähdään hyvän elämän mahdollistajana. Hyvinvoinnin nähdään rakentuvan ihmisen mahdollisuuksista toteuttaa itseään yhteisön osana. Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma (UNDP) hyödyntää toimintamahdollisuusteoriaa inhimillisen kehityksen indeksissä (HDI). Tutkimuksessa tarkastellaan tilastollisin menetelmin, onko suomalaisten koettua hyvinvointia mahdollista jäsentää toimintamahdollisuuksien viitekehyksessä. Tutkimuskysymykset jakautuvat kahteen osioon. Aluksi tarkastellaan toimintamahdollisuuksien yksittäisten ulottuvuuksien yhteyttä koettuun hyvinvointiin korrelaatiokertoimia hyödyntämällä. Indikaattorit valittiin vastaamaan Nussbaumin toimintamahdollisuuslistan kohtia. Toisessa vaiheessa lineaarista regressiota käyttäen tarkastellaan turvallisuuden ja rakastettavuuden kokemuksia koetun hyvinvoinnin selittäjinä. Turvallisuus ja rakkaus valikoituivat analyysiin Abraham Maslown tarvehierarkian innoittamana. Tutkimuksen aineistona käytetään Hyvinvointi ja eriarvoisuus Suomessa- kyselyä (2012, n=1883). Aineisto on edustava otos suomenkielisistä mannersuomalaisista kansalaisista. Vastaajat ovat iältään 20-64-vuotiaita. Tuloksista havaitaan, että suomalaisten koettua hyvinvointia on mahdollista jäsentää toimintamahdollisuuksien kautta. Kaikki valitut toimintamahdollisuusindikaattorit korreloivat koetun hyvinvoinnin kanssa tilastollisesti erittäin merkitsevällä tasolla. Vahvimmin koetun hyvinvoinnin kanssa korreloi vastaajien kokemus elämän saavutuksista. Toisiksi vahvin korrelaatio oli koetun hyvinvoinnin ja ihmissuhdetyytyväisyyden välillä. Keskeinen havainto on, että eniten toimintamahdollisuusvajeita omaavien luokassa koetun hyvinvoinnin keskiarvo on korostetun alhainen. Ensimmäisessä regressioanalyysissä koettua hyvinvointia selittivät parhaiten saavutukset, luottamus tulevaisuuteen ja koettu turvallisuus. Toisessa regressiossa koettua hyvinvointia selittivät parhaiten mielihyvän tuntemukset, koettu yhteiskunnallinen status, rakastettavuuden kokemus sekä yksinäisyyden kokemukset. Teoriaan nojaten tulkitsen tuloksia siten, että ihmisten perustarpeiden tyydyttäminen on ehdottoman tärkeää, mutta niiden tyydyttymisen jälkeen itsensä toteuttaminen ja hyvät ihmissuhteet nousevat keskeiseksi elämän tavoitteeksi. Elämän hallinta on keskeisellä sijalla näiden hyvinvointitekijöiden saavuttamisessa. Toimintamahdollisuudet ovat toimiva teoreettinen viitekehys paremman yhteiskunnan rakentamiseen pyrkivälle hyvinvointitutkimukselle