Trauma ja muisti : Muistin mielenterveydellinen tehtävä trauman kokeneilla

Traumaattiset kokemukset asettavat psyykkisen hyvinvoinnin vaakalaudalle, ja etenkin läheisissä ihmissuhteissa tapahtuvien traumakokemusten ajatellaan olevan erityisen tuhoisia mielenterveydelle. Muistilla on todettu olevan erityinen rooli traumakokemusten käsittelyssä ja on mahdollista, että se on olennainen mekanismi mielenterveysoireilun ilmenemisessä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että traumamuistot voivat olla luonteeltaan joko intensiivisiä ja selkeitä tai joissakin tapauksissa osittuneita ja hajanaisia. Näillä traumaa koskevilla muistin laadullisilla piirteillä on ajateltu olevan mielenterveydellisiä seuraamuksia, joten tässä tutkimuksessa vertailtiin muistihypoteeseja sekä selvitettiin, onko mielenterveyden kannalta traumakokemukset parempi muistaa vai unohtaa. Lisäksi tutkittiin, ovatko interpersonaaliset traumat (esim. kaltoinkohtelu) haitallisempia muistin toiminnan tai mielenterveysoireilun kannalta kuin ulkoapäin tulevat traumakokemukset (esim. onnettomuus). Tutkimus suoritettiin poikkileikkaustutkimuksena itäisen Anatolian alueella Turkissa vuosina 2014– 2015. Osallistujina (N = 1569) olivat alueella asuvat täysi-ikäiset naiset, jotka valittiin satunnaisesti eri puolilta kyseistä aluetta. Naiset raportoivat elämänaikaisia traumakokemuksia, traumaperäistä stressioireita (PTSD) sekä masennus- ja ahdistuneisuusoireita. Traumakokemuksista laskettiin kokonaispistemäärä kuvaamaan kokonaistrauman määrää. Muistin laatupiirteitä kartoitettiin liittyen traumakokemuksiin ja piirteet jaettiin kahteen ulottuvuuteen, intensiiviseen ja osittuneeseen muistiin. Analyysit suoritettiin mediaatioanalyysin avulla. Tulokset osoittivat, että sekä intensiivinen että osittunut traumamuisti selittivät traumakokemusten ja mielenterveysoireilun välillä olevaa yhteyttä. Intensiivinen traumamuisti välitti yhteyttä kuitenkin voimakkaammin kuin osittunut muisti, eli intensiivinen muisti osoittautui tässä tutkimuksessa vahingollisemmaksi mielenterveysoireilua ajatellen. Muistin laatupiirteet välittivät yhteyttä vain osittain, eli muistin toiminta ei ole ainoa selittävä tekijä traumakokemusten ja mielenterveysoireilun välillä. Lisäksi tutkimuksen tulokset osoittivat, että interpersonaaliset traumat olivat vahvemmin yhteydessä mielenterveysoireiluun, mutta odotusten vastaisesti eroja traumatyyppien välillä ei ollut yhteyksissä muistin laatupiirteisiin. Tuloksiin saattoi vaikuttaa käytetyt mittausmenetelmät sekä muistin laatupiirteiden osittainen päällekkäisyys ja vaillinainen teoriapohja. Tutkimus antaa arvokasta lisätietoa muistin merkityksestä traumakokemusten ja mielenterveysoireilun yhteydessä. Jatkotutkimus ja vankemman teoriapohjan laatiminen liittyen muistin laatupiirteisiin trauman jälkeen on tarpeen, jotta muistin merkitys tässä kontekstissa saataisiin paremmin esille. On mahdollista, että traumakokemusten ja mielenterveysoireilun yhteyttä välittää muutkin tekijät, kuten esimerkiksi negatiivinen attribuutiotapa tai muut, jo traumaa ennen olemassa olleet haavoittuvuustekijät. Vaikkakin tulokset ovat alustavia, voidaan muistin laatupiirteitä kuitenkin alleviivata tärkeänä tekijänä kyseisessä kontekstissa