Lasten huomiointi aikuispsykiatriassa

Tutkimuksessani tarkastelen sitä, miten aikuispsykiatriassa huomioidaan lapset. Olen haastatellut seitsemää eri ammateissa toimivaa työntekijää yhdestä aikuispsykiatrisesta yksiköstä. Tutkimukseni teoreettis-metodologiset lähtökohdat ovat uudessa lapsuustutkimuksessa, institutionaalisessa etnografiassa ja kehysanalyysissä. Institutionaalisen etnografian mukaisesti olen tarkastellut eri työkäytäntöjä, joilla osastolla huomioidaan potilaiden lapset. Lisäksi olen eritellyt niitä eri tulkintakehyksiä, joilla aikuispsykiatrialla tehtävälle työlle ja lasten huomioimiselle siinä annetaan erilaisia merkityksiä. Tutkimuksessani olen tarkastellut käytäntöjä siltä kannalta, millaiseksi lasten asemat muodostuvat niissä. Yhtenä huomion kohteena tutkimuksessa on ollut myös lapsilähtöisyys aikuispsykiatriassa. Tutkimukseni perusteella aikuispsykiatrisessa sairaanhoidossa on neljä erilaista institutionaalista käytäntöä, joilla potilaiden lapset tai se, että potilailla on lapsia, huomioidaan aikuispsykiatriassa. Näitä ovat las-ten tapaaminen, vanhemman ja lapsen suhteen tukeminen, lastensuojelullinen tehtävä ja vanhemmuuden tuki -käytännöt. Lasten tapaaminen -työkäytännössä työntekijä kohtaa lapsen, kysyy lapsen kuulumisia ja jakaa tietoa. Aikuispsykiatriassa myös mahdollistetaan vanhemman ja lapsen tapaamiset. Työkäytännöistä vahvimmalta näyttäytyy lastensuojelullinen tehtävä, joka tarkoittaa sen varmistamista, että lapsesta pidetään huolta vanhemman osastohoidon aikana, ja tehdään tarvittaessa lastensuojeluilmoituksia. Lastensuojelulliseen tehtävään kuuluvat myös vanhemman ja perheen neuvonta ja ohjaaminen oikeiden palveluiden piiriin tai yhteydenpito muihin tahoihin kuten lastensuojeluun tai lapsen kouluun. Työkäytännöistä vanhemmuuden tuki kuvastaa työkäytäntöjä, jossa tunnistetaan vanhemmuuden merkitys niille, joilla on lapsia, ja tuetaan potilasta vanhemmuudessa osana yksilökohtaista hoitoa. Lapsille muodostuva asema aikuispsykiatriassa vaihteli työkäytäntöjen mukaan. Kehittämisehdotuksena työntekijöiltä nousi ajatus esimerkiksi siitä, että lapsia kutsuttaisiin järjestelmällisemminkin käymään osastolla. Tutkimuksessani muodostuu kuva aikuispsykiatriasta, jonka ensisijainen tehtävä on aikuispotilaan yksilöllinen hoito. Hoitojaksoja kuvataan lyhyiksi ja lasten huomioiminen kuvataan enemmän muiden tahojen, kuten lastensuojelun ja avohoidon, tehtäviksi. Lastensuojelullinen tehtävä nousi vahvimmin esiin ai-neistossa. Ei ole itsestään selvää, että lapset huomioidaan aikuispsykiatriassa muullakin tavoilla. Tutkimuksen mukaan potilaiden lasten huomioimista pidetään kuitenkin tärkeänä. Osastolla on osaamista lasten kohtaamista varten. Lapsilähtöisissä käytännöissä lapsi tavataan ja tapaamisia pohditaan lapsen kannalta. Haasteeksi voidaan ajatella työntekijöiden kokemukset rajallisista mahdollisuuksista työskennellä lasten asioissa. Lapsi on myös riippuvainen vanhemmasta esimerkiksi siten, että hoidossa oleva vanhempi voi vaikuttaa siihen, kutsutaanko lasta käymään osastolla. Haasteeksi kuvattiin myös erityisesti pienten lasten tapaamiset ja heidän kanssaan työskentely