Litikuivan lintumyräkän sydänlaulu : Lasten uudissanoista

Tässä tutkielmassa tarkastelen kahden lapsen tuottamia uudissanoja. Lapset ovat omiani ja olivat sanoja kerätessäni iältään 2;9–7;11. He tuottivat keruuaikana yhteensä noin 500 joko muodoltaan tai merkitykseltään uutta sanaa, jotka keräsin arkipuheesta muistiin, ensin kynällä paperille, myöhemmin sähköisesti, niin, että se jäi lapsilta itseltään huomaamatta, joten jokainen sana on luotu lapsen omaan tarpeeseen, ei tutkijan miellyttämistä ajatellen. Aineistossani, kuten suomen kielessä yleisemminkin, johtaminen ja yhdistäminen ovat selvästi edustetuimmat sananmuodostustavat. Lasten sanoissa on kuitenkin paljon myös muilla tavoin muodostettuja sanoja. Keskityin tutkimuksessani siihen osaan aineistoa, joka ei ole tuotettu ainakaan yksinomaan lisäämällä johdin. Lasten uudisjohdoksia ovat muut jo tutkineet, mutta muita lasten sananmuodostuskeinoja on suomen kielen tutkimuskirjallisuudessa tutkittu huomattavasti vähemmän. Tällä tutkielmalla pyrin tuomaan niitäkin enemmän näkyville lasten uudissanatutkimuksen piirissä. Tutkielmassani on omat lukunsa uudisyhdyssanojen käsittelyn lisäksi kontaminaatiosanoille, ekspressiivisille sanoille, takaperoisjohdoksille sekä sanoille, joiden poikkeavuus aikuiskielestä on pikemmin semantiikassa kuin muodossa. Niiden ohella aineistossani on vielä sanoja, jotka eivät mihinkään edellä mainituista luokista sovi. Ne vaikuttavat lähinnä satunnaisäännegeneraattorilla luoduilta. Yhdyssanat olen käsitellyt pääasiassa merkitysteemoittain. Johtopäätelmäni tästä tutkimuksesta ovat, että lapset luovat sanoja pääasiassa samoin sananmuodostuskeinoin kuin aikuisetkin – enimmäkseen johtaen ja yhdistäen – mutta myös käyttäen muita, aikuisilla harvinaisempia tapoja. Tarkoitteet, joihin lasten uudet sanat viittaavat, löytyvät enimmäkseen lasten arkielämästä ihmeellisyyksineen. Monet sanat kuvaavat joko lapsen lähiympäristöä ja jokapäiväistä elämää leikkeineen läheisine ihmisineen tai niitä uusia elämyksiä ja entiteettejä, joita lapsi arkensa keskellä kohtaa. Tämän tutkimuksen perusteella voin sen lisäksi sanoa, että käyttämäni lasten sanojen keruutapa, arkipuheesta muistiin kirjaaminen, sopii uudissanatutkimuksen aineiston keräämiseen. Näin on etenkin silloin, kun tutkijalla ja sanojen tuottajilla on riittävän arkinen ja tiivis suhde, jotta lasten puhe on tutkijan läsnä ollessa tavanomaisen estotonta ja vapaata. Silloin myös tutkija parhaiten huomaa ja pystyy puheesta sanauutuudet poimimaan