Luokanopettajien työssä jaksaminen voimavarojen näkökulmasta

Tutkielmassa tutkittiin luokanopettajien työssä jaksamista voimavarojen näkökulmasta. Luokanopettajien työnkuva on muuttunut ja laajentunut paljon viimeisen vuosikymmenen aikana. Heiltä vaaditaan entistä enemmän perinteisen opetus- ja kasvatustyön rinnalla. Moninaistunut työnkuva haastaa opettajien työssä jaksamista. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää luokanopettajien kokemuksiin perustuen, mitä voimavaroja heillä on ja miten nämä voimavarat edistävät heidän työssä jaksamistaan. Lisäksi tutkielmassa tutkittiin, mitkä ja miten yksilöllisyyteen liittyvät tekijät edistävät luokanopettajien työssä jaksamista opettajien kokemusten mukaan. Positiivinen psykologia ja voimavaroihin pohjautuvat teoriat ohjasivat tutkielman tekoa. Opettajien työssä jaksamista tarkasteltiin voimavarojen näkökulmasta. Tässä tutkielmassa voimavaroilla tarkoitettiin tekijöitä, jotka edistivät työssä jaksamista. Voimavarat ilmenivät työhön liittyvinä ja työn ulkopuolisina voimavaroina sekä voimavarojen yksilöllisyytenä. Kvalitatiivisen tutkielman aineisto koostui kuudesta (n = 6) naispuolisesta luokanopettajasta. Opettajat olivat työskennelleet luokanopettajina 2–30 vuotta. Haastateltavat asuivat eri puolilla Suomea sekä suurilla että pienillä paikkakunnilla. Opettajat työskentelivät vaihtelevasti isoissa tai pienissä kouluissa. Aineisto kerättiin teemahaastatteluna, ja se analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Kaikki haastattelut olivat yksilöhaastatteluja. Tutkielmassa pyrittiin noudattamaan yleisesti hyväksyttyjä periaatteita tulosten luotettavuuden ja tutkimuksen eettisten käytäntöjen suhteen. Tutkielman tulosten mukaan luokanopettajilla oli työn voimavaroja, työnkuvaan liittyviä taitoja voimavaroina ja yksilöllisiä voimavaroja. Työn voimavaroja olivat työhön liittyvät resurssit, työ itsessään voimavarana, työkokemus, työyhteisö, oppilasaines ja johtaminen. Työnkuvaan liittyviä taitoja olivat selviytymiskeinot, emotionaaliset, sosiaaliset, reflektiiviset, päätöksenteko- ja priorisointitaidot, opettajan kokema pätevyyden tunne sekä opettajan kyky erottaa työ- ja vapaa-ajan rooli toisistaan. Yksilöllisistä voimavaroista opettajan kyky palautua työstä, läheiset, optimistisuus, ekstro- tai introverttisyys, hyvä terveydentila ja lapsirakkaus edistivät työssä jaksamista. Tämän tutkielman perusteella voidaan todeta, että luokanopettajilla on paljon voimavaroja, jotka edistävät heidän työssä jaksamistaan. Voimavarat heijastelevat vahvasti tämän päivän yhteiskunnallista tilaa ja yhteiskunnallisia rakenteita. Länsimaalainen päämääräajattelu ja kilpailu näkyvät nykypäivän opettajan työssä. Opettajat kokevat, että heidän työnkuvaansa kuuluu paljon sellaisia asioita, jotka vievät aikaa heidän tärkeimmältä työltään eli opetus- ja kasvatustyöltä. Opettajien työssä jaksamista voidaan edistää selkeyttämällä opettajien työnkuvaa, mahdollistamalla resurssit, jotka tukevat työhyvinvointia ja helpottavat työn järjestämistä, tarjoamalla mahdollisuuksia lisäkouluttautumiseen ja lisäämällä työyhteisön toimivuutta. Työssä jaksamista edistävät myös opettajien ammattitaitoja vastaava oppilasaines ja arjen työtä tukeva johtaminen. Työnkuvaan liittyviä taitoja ja koettua pätevyyden tunnetta pystytään lisäämään perehdyttämällä opettajia riittävästi työhön ja tarjoamalla työnkuvaa paremmin vastaavaa koulutusta. Ne opettajat, joilla on kyky palautua ja irrottautua työstään, jotka pitävät työn ulkopuolista elämäänsä ja työtään merkityksellisenä, jotka huolehtivat terveydestään ja jotka suhtautuvat optimistisesti työhönsä ja tulevaisuuteensa, jaksavat työssään. Lisäksi ne opettajat, jotka tuntevat luontaisesti rakkautta lapsia ja lasten kanssa työskentelyä kohtaan sekä tuntevat tekevänsä työtä, jolla on tarkoitus, kokevat jaksavansa muita opettajia paremmin. Tutkielman tulokset mukailevat pääsääntöisesti aiempia tutkimustuloksia. Opettajien voimavarat näyttävät puskuroivan työn vaatimuksia ja kuormittavia tekijöitä vastaan, jos voimavaroja on enemmän kuin vaatimuksia