Lähestymis- ja välttämismotivaatio autismikirjon häiriössä

Autismikirjon häiriölle tunnusomaista ovat vaikeudet vuorovaikutustilanteissa ja kommunikaatiossa sekä toistuvat kaavamaiset liikkeet. Näiden lisäksi yksi tyypillisimmistä ensimmäisistä oireista, joihin autististen lasten vanhemmat kiinnittävät huomionsa on poikkeava katsekäyttäytyminen, ja etenkin katsekontaktin välttäminen. Tutkimuksen perusteella on kuitenkin epäselvää, välttelevätkö autistiset henkilöt suoraa katsetta aktiivisesti vai onko kyseessä ärsyke, jonka he kokevat sosiaalisesti vähemmän motivoivana. Viime vuosina kiinnostuksen kohteena on ollut aivojen sähköisen aktivaation tutkiminen autismikirjon häiriössä. Erityistä kiinnostusta on herättänyt aivojen frontaalisten alueiden aktivaatio suoran katseen havaitsemisen yhteydessä. Tämän alfataajuisen (6-10 Hz) frontaaliasymmetrian on ajateltu heijastavan lähestymis- ja välttämismotivaation neuraalisia vasteita siten, että suhteellinen vasemmanpuoleinen frontaaliasymmetria viittaisi lähestymismotivaatioon ja oikeanpuoleinen välttämismotivaatioon. Tämän frontaaliasymmetrian on ajateltu olevan autismikirjon häiriössä poikkeavaa tyypillisesti kehittyviin verrattuna, ja näin ollen poikkeava frontaaliasymmetria saattaisi olla autismikirjon häiriölle tyypillinen biologinen ominaisuus. Lisäksi aikaisemmin ei ole tutkittu sitä, onko kyseessä autismikirjon häiriölle tyypillinen ominaisuus vai onko kyseessä kehityksellinen tekijä, joka liittyisi laajemmin tyypillisestä poikkeavaan kehitykseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, eroaako 4-8 -vuotiaiden autististen lasten frontaaliasymmetria tyypillisesti kehittyvistä ja kehitysviiveisistä verrokeista katseen havaitsemisen yhteydessä. Tutkimuksessa käytettiin koeasetelmaa, jossa aivosähkökäyrää mitattiin samalla kun tutkittavat katselivat tietokoneen ruudulta valokuvia kasvoista, joiden katse siirtyi alaviistosta joko suoraan (kohti) tai sivuun. Tutkimuksen oletukset eivät täyttyneet. Autistisilla lapsilla havaittiin katseen havaitsemisen yhteydessä sekä suoran että sivuun suunnatun katseen osalta lähestymismotivaatioon viittaavaa suhteellista vasemmanpuoleista frontaaliasymmetriaa. Toisaalta autististen lasten suoran ja sivuun suunnatun katseen tilanteiden frontaaliasymmetria ei poikennut tilastollisesti toisistaan, mikä viittaisi siihen, että autistiset lapset ovat kokeneet suoran ja sivuun suunnatun katseen motivationaalisesti samanlaisina. Kehitysviiveisten lasten ryhmässä tulokset olivat samansuuntaisia autistisiin lapsiin verrattuna. Tämä voi viitata siihen, että poikkeava frontaaliasymmetria ei olisi autismikirjon häiriölle tyypillistä vaan kyseessä olisi yleisemmällä tasolla tyypillisestä kehityksestä poikkeava ominaisuus. Tyypillisesti kehittyvien lasten ryhmässä frontaaliasymmetria viittasi välttämismotivaatioon molemmissa katsetilanteissa, mutta tilanteiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Vaikka tutkimus antoi tukea sille, että autistiset lapset kokevat suoran ja sivuun suunnatun katseen motivationaalisesti samalla tavalla, on tutkimustuloksiin syytä suhtautua varauksella. Autistiset lapset eivät kokeneet suoraa katsetta sivuun suunnattua motivoivampana, mutta oletusten vastaisesti autististen lasten frontaaliasymmetria viittasi lähestymismotivaatioon molemmissa katsetilanteissa. Lisäksi tyypillisesti kehittyvien lasten ryhmässä frontaaliasymmetria viittasi välttämismotivaatioon molemmissa katsetilanteissa. Koska kyseessä oli vasta ensimmäinen tutkimus, jossa verrattiin autistisia, tyypillisesti kehittyviä ja kehitysviiveisiä lapsia tilanteessa, on jatkossa syytä perehtyä aiheeseen enemmän. Lisäksi tutkimuksessa käytettiin koeärsykettä, josta oli karsittu muu paitsi silmien alueen liike. Kyseistä koeasetelmaa on syytä kehittää, jotta saadaan lisätietoa autismikirjon häiriölle tyypillisestä frontaaliasymmetriasta ja mahdollisesta silmien alueen merkityksellisyydestä katseenhavaitsemisen yhteydessä