Alzheimer-potilaiden kielellisten kykyjen heikkeneminen

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kolmen erilaisen, logopediassa yleisesti käytössä olevan kielellisen testin avulla selvittää kielen köyhtymistä eli kielellisten osataitojen menettämistä Alzheimerin taudin edetessä. Samalla kuvattiin kahden eri-ikäisinä Alzheimerin tautiin sairastuneen naisen terve elämä ja sairastuminen. Viiden eri tutkimusajankohdan testituloksia peilattiin sairastuneiden henkilöiden arjen sujumiseen kunakin ajankohtana. Tarkoitus oli selvittää, heikkenevätkö tutkittavien Alzheimer-potilaiden kielellisten testien tulokset kahden vuoden ajanjaksolla, ja miten taudin eteneminen konkretisoituu näiden henkilöiden arjessa ja kommunikointitaidoissa. Tällä tutkimuksella selvittiin myös, soveltuvatko kielelliset testit muistisairaille. Osa testeistä sopii, osa ei ainakaan silloin, kun dementia on edennyt. Oleellisinta on tiedostaa, että kielelliset testit sopivat muistisairaillakin vain kielellisten taitojen mittaamiseen. Niiden pohjalta ei voi tehdä luotettavia tulkintoja henkilön muistista tai pärjäävyydestä. Terveydenhuollossa laajasti, jopa rutiininomaisesti, käytetty MMSE-testikään ei tämän tutkimuksen perusteella kerro luotettavasti pärjäämisestä, vaikka siihen vahvasti tukeudutaan vanhusten ja muistisairaiden asumisjärjestelyistä päätettäessä. Testitulokset eivät laskeneet säännönmukaisesti ja yhtenevästi muistin heikkenemisen myötä. Esimerkiksi vain toisen tutkittavan Token-testitulos laski, vaikka molempien arkinen selviytyminen romahti. Kahden ja puolen vuoden tutkimusjaksolla toinen tutkittavista menetti puhekykynsä lähes kokonaan, toinen ei. Tässä tutkimuksessa saadut testitulokset ja laadullinen analyysi osoittavat, että mitattujen tai kliinisesti havaittujen kielellisten kykyjen perusteella ei voida päätellä luotettavasti Alzheimer-potilaan pärjäämistä yleisesti ja selviytymistä arjestaan. Kielellisin testein voi tarkastella vain kielellistä suoriutumista, ei muuta suoriutumista