Yhdistetyn pyörävoima- ja kestävyysharjoittelun vaikutukset maksimi- ja nopeusvoimaominaisuuksiin

On todettu, että kestävyysurheilijoille on hyvä sisällyttää voimaharjoittelua kestävyysharjoittelun oheen, jotta heidän kestävyyssuorituskykynsä paranisi voimaominaisuuksien kehityksen myötä. Myös korkea intensiteettisten intervallien on todettu olevan hyödyllisiä pyöräilyn suorituskyvylle. Tähän asti tätä yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun tutkimuksien voimaharjoittelu on tehty vain kuntosaliharjoittelulla, eikä pyörällä tehtyä voimatyyppistä harjoittelua ole tutkittu lainkaan. Tässä projektissa 41 tutkittavaa jaettiin kolmeen ryhmään: pyörävoima-, kuntosali- ja kontrolliryhmä. Heille tehtiin syksyllä 2018 porrastetusti viikon aikana kestävyys- ja voimaominaisuuksia mittaava testipatteristo ennen ja jälkeen kymmenen viikon harjoittelujakson. Kontrolliryhmä harjoitteli harjoittelujakson ajan kestävyysharjoittelua, niin kuin ryhmä oli aiemminkin tehnyt. Kuntosaliryhmä puolestaan korvasi kestävyysharjoittelua kahdella aiemmin hyväksi tutkitulla kuntosalin maksimivoimaharjoittelulla (3 x 3-6 RM; takakyykky, yhden jalan jalkaprässi ja polven ojennus). Pyörävoimaharjoitteluryhmä osaltaan korvasi kestävyysharjoittelua mahdollisimman voimatyyppisellä wattipyöräharjoittelulla (3 x 3 x 6–12 sec, 78–90 % maksimitehosta). Tähän graduun kuuluvat testit olivat esikevennetty hyppy, vastus lateraliksen paksuus (ultraääni), ihopoimumittaus, isometrinen jalkaprässi bi- ja unilateraalisesti (EMG:n kanssa), 30-minuutin aika-ajo (EMG:n kanssa), yhden jalan yhden toiston maksimi jalkaprässissä, tehoprässi sekä UCI:n profiilitesti (2 x 6s ja 4min maksi-maaliset ajot). Kuntosaliryhmä kasvatti vastus lateraliksen paksuutta, jalkaprässin yhden jalan yhden toiston maksimia sekä unilateraalisen jalkaprässin maksimia (7,0 %, p = 0.001; 10,7 %, p 0.05; 4,7 %, p = 0.037; 0,6 %, p > 0.05). Muutokset erosivat toisistaan merkitsevästi näissä testeissä kuntosali- ja kontrolliryhmän välillä lukuun ottamatta unilateraalisen jalkaprässin maksimia (p = 0.006, p = 0.023, p > 0.05). Pyörävoimaryhmä puolestaan kehitti 30 minuutin aika-ajon tehoa, UCI:n profiilitestin 6 sekunnin testitulosta sekä isometristä bilateraalista jalkaprässiä (3,7 %, p = 0.001; 10,8 %, p 0.05; 6,5 %, p = 0.001; 4,8 %, p = 0.022) ja kontrolliryhmä (-0,8 %, p > 0.05; 3,6 %, p = 0.012; 4,2 %, p > 0.05). Näistä testeistä muutokset erosivat toisistaan merkitsevästi pyörävoima- ja kontrolliryhmän välillä vain UCI profiilitestin 6 sekunnin testissä (p = 0.030). Laajemmin katsottuna tuloksista näyttää siltä, että kuntosaliryhmän voiman suurempaa kehitystä vahvempaan jalkaan sekä pyöräilyn huippuvääntömomenttien arvoihin, kun pyörävoimaryhmän kehitys puolestaan näyttää tasaavan hiukan jalkojen puolieroa vasemman jalan puolelta ja kehittää enemmän pyöräilyn minimiväännön arvoja. Tämän lisäksi voimaryhmät kehittivät voimaominaisuuksiaan erilailla eri lihasten suhteen. Myös tulosten väliset yhteydet tukivat lajinomaisuuden periaatetta. Tämän perusteella voisi olla suositeltavaa sisällyttää ainakin pyöräilijöiden voimaharjoitteluohjelmaan pyörällä tehtävää korkean vastuksen harjoittelua. Tulevaisuudessa voisi olla hyvä kehittää pyöräilynomaista harjoitteluohjelmaa ja -välineitä, jotta optimaalisin harjoittelumuoto voisi löytyä. Samoin tätä lajinomaista harjoittelua voisi tutkia muissakin lajeissa