Työvoiman käytön vähentämiseen liittyvät yhteistoimintaneuvottelut ja niiden vaikutukset työntekijään

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia työvoiman käytön vähentämiseen liittyviä yhteistoimintaneuvotteluja sekä niiden vaikutuksia. Tutkimus toteutettiin lainopillisena tutkimuksena, jossa käytettiin lisäksi oikeussosiologiaa. Oikeussosiologiaa käytettiin kartoittaessa työvoiman käytön vähentämiseen liittyvien yhteistoimintaneuvotteluiden vaikutuksia työpaikalla. Vaikutuksia tutkittiin perehtymällä useisiin aiheesta julkaistuihin tutkimuksiin, raportteihin sekä artikkeleihin. Opinnäytetyö jakaantuu kahteen osaan. Työn tietoperustassa käytiin läpi työvoiman käytön vähentämistä koskevat yhteistoimintalain pääkohdat, työvoiman käytön vähentämiseen liittyvien yhteistoimintaneuvottelujen edellytykset ja kulku sekä työntekijän oikeusturva yhteistoimintaneuvotteluissa. Opinnäytetyön toisessa osassa käsiteltiin työvoiman käytön vähentämiseen liittyvien yhteistoimintaneuvotteluiden vaikutuksia työyhteisössä. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että yhteistoimintalaki ei enää vastaa nykypäivän työelämän tarpeita, ja se tulisi päivittää. Laki koetaan byrokraattisena ja vaikeasti ymmärrettävänä. Työvoiman käytön vähentämiseen liittyvillä yhteistoimintaneuvotteluilla on useita sekä lyhyen aikavälin että pitkän aikavälin vaikutuksia yritykseen, työyhteisöön ja henkilöstöön. Neuvottelujen vaikutukset voivat heikentää yrityksen taloutta, työnantajakuvaa sekä töihin jäävän henkilöstön työhyvinvointia. Neuvottelut vaativat työnantajalta panostamista etenkin vuorovaikutukseen, viestintään ja tilanteen jälkihoitoon