Jälkipurku osana simulaatio-oppimista : kyselytutkimus Turun ammattikorkeakoulun ensi-ja sairaanhoidon opiskelijoille

Simulaatioiden käyttö opetusmenetelmänä on yleistynyt viime vuosina hoitotyön opetuksessa. Simulaatiolla tarkoitetaan todellisuutta jäljittelevää tilannetta, jossa opittuja taitoja ja päätöksentekoa voi harjoitella ilman todellista riskiä potilaalle. Simulaatioon kuuluu valmisteluvaihe, toteutusvaihe ja jälkipurkuvaihe. Tässä opinnäytetyössä on käsitelty jälkipurkuvaihetta, joka toteutetaan simulaation jälkeen ohjattuna keskustelutilaisuutena. Työssä on tarkasteltu kirjallisuuskatsauksen avulla jälkipurkukeskusteluun liittyviä piirteitä, jotka tukevat oppimista keskustelutilanteesta. Tarkasteltavia osa-alueita olivat jälkipurkukeskustelun rakenne, ajankäyttö sekä ohjaajan rooli keskustelussa, jälkipurkukeskustelun ilmapiiri ja palautteen anto keskustelussa. Kirjallisuuskatsauksessa hyödynnettiin suomalaisten ja ulkomaalaisten asiantuntijoiden tekstejä. Lähteinä käytettiin tieteellisiä julkaisuja, pro gradu- tutkielmia sekä väitöskirjoja ja oppikirjoja. Artikkelit on haettu Medic-, PubMed-, Theseus- ja Cinahl Complete -tietokantoja käyttäen. Käytetyt lähteet ovat korkeintaan 15 vuotta vanhoja ja niiden valinnassa on huomioitu monipuolisuus sekä luotettavuus esimerkiksi artikkelien julkaisupaikan suhteen. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta laadittiin kysely, jonka tarkoituksena oli kartoittaa opiskelijoiden kokemuksia siitä, toteutuvatko oppimista tukevan jälkipurkukeskustelun piirteet simulaatio-opetuksessa tällä hetkellä Turun ammattikorkeakoulussa. Kyselyssä oli 18 suljettua kysymystä ja valmiit numeroidut vastausvaihtoehdot. Kyselytutkimus toteutettiin Webropol-kyselynä, joka lähetettiin sähköpostilla opintojensa syventävässä vaiheessa oleville ensihoidon ja sairaanhoidon opiskelijoille. Saatujen vastausten perusteella simulaation jälkipurkukeskustelussa toteutuu oppimista tukevia piirteitä. Vastanneiden opiskelijoiden mukaan jälkipurkukeskustelun rakenne oli tiedossa, simulaatiokokemuksia on ehditty käydä keskustelussa riittävästi läpi ja ohjaaja on ohjannut keskustelun etenemistä. Eniten hajontaa vastauksissa oli jälkipurkukeskustelun ilmapiiriä sekä palautteenantoa koskevissa osioissa. Kysely tavoitti sähköpostilla noin 200 opiskelijaa, joista 26 opiskelijaa vastasi kyselyyn. Vastaajajoukko jäi siis pieneksi eikä saatuja tuloksia voida yleistää koskemaan kaikkia opiskelijoita. Vaikka vastaajien määrä jäi pieneksi, voidaan tutkimuksen tuloksia kuitenkin mahdollisesti hyödyntää jälkipurkukeskustelun kehittämisessä.Using simulations as a teaching method has become more popular during the last years in healthcare teaching system. A simulation is a learning situation that mimics real life patient scenario and allows student to practice learned skills and decision making without actual risk for the patient. There are three phases in simulation: preparation, execution and debriefing. This thesis focused on debriefing which is arranged after the actual simulation as group discussion guided by a supervisor. This thesis includes a literature review about the characteristics that support learning process in debriefing. The covered areas in the review were the structure of debriefing, the use of time during debriefing, the supervisor’s role in debriefing, the atmosphere of debriefing and the feedback during debriefing. The literature review was made by using both Finnish and foreign experts’ published texts. The sources were scientific articles, master’s theses, PhD theses and text books about simulation theory. The articles were searched using databases such as Medic, PubMed, Theseus and Cinahl Complete. The sources used in this review were selected to be as valid and as new as possible, the oldest source being 15 years old. The questionnaire of this thesis was designed based on the literature review. The aim was to collect students’ experiences of debriefing and whether the good characteristics are present in debriefing at present in Turku University of Applied Sciences. There were 18 closed questions in the questionnaire, and it was conducted as Webropol-survey. The survey was sent by email to the selected student groups of emergency care and nursing students who were on advanced level in their studies. According to the results the good characteristics are present in debriefing. The participants knew the structure of debriefing and got enough time to process their simulation experience during debriefing. The supervisor has also guided the discussion accordingly. The biggest variety of answers were amongst the questions about the atmosphere and the quality of feedback in debriefing. The questionnaire reached about 200 students and 26 of them answered the questions. The number of participants was small so the results of the survey cannot be generalized to represent the experiences of all of the students. Even though the number of the participants was small, the results of this questionnaire may be useful when developing debriefing as part of simulation