Pelillisyys peruskoulun musiikinopetuksessa:Seppo-peli MDA-mallin avulla tarkasteltuna Katja Koivisto Opinnäytetyö Kesäkuu

Vuonna 2017 käyttöönotettu perusopetuksen uusi opetussuunnitelma ohjaa opetusta ja opetusmenetelmiä kohti pelillisyyttä. Pelien liittäminen osaksi kouluopetusta mahdollistaa oppimisympäristöjen laajenemisen perinteisestä luokkaopetuksesta digitaalisiin ympäris-töihin. Pelillisyydellä on myös mahdollista motivoida ja luoda mielekkyyttä oppimiseen. Yksi malli lähestyä pelillisyyttä on MDA-malli, jossa avainkäsitteinä ovat pelimekaniikat, pe-lidynamiikat ja peliestetiikka. Näiden käsitteiden alle kuuluvat mm. pisteet, tasolta toiselle eteneminen ja ranking-listat. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää tapaustutkimuksen keinoin, mitä MDA-mallin elementtejä kolmas- ja kuudesluokkalaiset oppilaat pitivät merkityksellisimpinä opetuk-sessa käytetyssä Seppo-oppimispelissä. Toiseksi tarkasteltiin sitä, millaisia pelikokemuksia oppilaat saivat Seppo-pelissä ja miten ne vertautuivat oppilaiden vapaa-ajan pelaamiseen. Kolmanneksi tutkimuksen kohteena oli se, toimiko Seppo-peli mielekkään oppimisen mah-dollistajana musiikin tunneilla. Pelimekaniikan osa-alueista Seppo-pelissä parhaiten voidaan toteuttaa pisteet, tasot, haas-teet, merkit ja tulostaulut. Oppilaille merkittävimpinä pelimekaniikkoina nousi kuitenkin esiin yhdessä tekeminen ja muiden auttaminen perinteisten pisteiden jäädessä taka-alalle. Sisäisen motivaation herättelijänä Seppo-peli toimi parhaiten yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistajana. Seppo-peli toimii musiikin tunneilla motivaation lisääjänä erityisesti niille oppilaille, jotka eivät käytä vapaa-aikaansa juurikaan pelaamiseen. Seppo-peliä pidettiin mielekkäänä ta-pana oppia uusia asioita ja toimia yhdessä, mutta uppoutumisen kokemuksia tai flow’hun verrattavia tilanteita Seppo-pelillä ei tavoitettu