Huostaanotetun sijoitus pienryhmäkotiin : Aapeluskotien nuoret kertovat kokemuksistaan

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaista on lastensuojelulaitokseen muutto nuoren omin silmin ja itse kerrottuna. Tavoitteena oli saada nuoret kertomaan sijoitustilanteesta, ja pienryhmäkotiin muutosta, sekä sopeutumisesta uuteen ympäristöön. Lisäksi on haluttu saada nuorilta vinkkejä uusille pienryhmäkotiin muuttaville lapsille, sekä työntekijöille siitä, miten uusi lapsi pitäisi ottaa vastaan, ja mitä tilanteessa tulisi ottaa huomioon. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluina kuudelta nuorelta, kolme kummastakin Aapeluskodista. Haastateltavista yksi ehti täyttää tutkimuksen teon aikana 18 vuotta, muut viisi olivat iältään 13-17-vuotiaita. Pitkäaikaisin sijoitus haastateltavien keskuudessa oli kestänyt seitsemän vuotta, ja tuorein sijoitus oli kahden vuoden takaa. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina kasvokkain. Haastattelut nauhoitettiin, ja sen jälkeen litteroitiin. Aineiston analysoinnissa käytettiin teemoittelua. Tutkimuksen teoriaosuus koostuu huostaanoton prosessin esittelystä, lapsen asemasta huostaanotossa, lastenkodin esittelystä sijaishuoltopaikkana, sekä lasten hyvinvoinnista sijoitusprosessissa. Tulosten perusteella voidaan todeta, että lapsen sijoitus pienryhmäkotiin on jokaiselle täysin elämän mullistava hetki, ja sen ymmärtäminen vie usein vuosia. Asioista keskusteleminen iän ja psyykkisen tason vaatimalla tavalla on ensiarvoisen tärkeää. Nuoret kokivat sopeutumisen uuteen asuinympäristöön toisaalta haastavana, toisaalta heille aukesi uusia mahdollisuuksia harrastusten ja uusien kavereiden parissa. Uusille lapsille tärkeimpänä neuvona nousi sääntöjen noudattaminen, jotta yhteistyö työntekijöiden ja lapsen välillä olisi mahdollisimman helppoa, ja molemmille mielekästä.The purpose of this thesis was to examine how does youth feel about moving in to a Child Welfare Department. The aim was to get the youth to tell about the placement, moving into a small group home, and the adaptation into a new environment. The purpose was to get tips from the current residents of the small group home for those children who will move in later. Thesis also wanted to give information for employees of how a new child should be welcomed, and what are the things that should be taken into consideration in that situation. This thesis was conducted as a qualitative research, and the data was collected by using theme interview with six residents, three from each small group home named Aapeluskoti. One of the interviewee turned 18 years during the research, but the other five interviewees were between 13 and 17 years of age. The child with the longest placement had been in the Aapeluskoti for seven years, and the one with the shortest placement had been in a small group home for two years at the time of the interviews. The interviews were conducted individually as a face to face session. The interviews were recorded and transcriped afterwards. The data was analysed thematically. The theoretical part consists of introduction to the process of a child taken into custody, the child's position in that process, the introduction of a Child Welfare Department as a foster care placement, and the children’s well-being in the process of moving in to a small group home. Results indicate that the placement of a child is a life-changing event for them, and understanding the reasons can take many years. It is very important to talk about it by taking into consideration the child's age and mental development. To adapt into a new environment was a challenge but also possibility to find new hobbies and friends. The most important advice for children and youth moving in the small group home was to try to comply with the rules so that the cooperation between workers and residents would be as easy as possible and meaningful for both of them