Huumausainerikosten näyttökynnys: näyttökynnys törkeissä huumaisainerikoksissa vallitsevassa oikeuskäytännössä

Näyttökynnyksen korkeudesta säädetään Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3§:n 2 momentissa. Pykälän mukaisesti vastaajan syyllisyys tulee pystyä osoittamaan sillä tarkkuudella, ettei vastaajan syyllisyydestä jää järkevää epäilystä. Tämän työ käsittelee näyttökynnyksen määrittämistä ja tulkitsemista törkeissä huumausainerikoksissa (Rikoslain 50 luvun 2§) vallitsevassa oikeuskäytännössä, vallitsevan lainsäädännön muukaan. Työn tavoitteena on ollut selvittää, millaisella näytöllä henkilön voidaan tuomita törkeästä huumausainerikoksesta. Työ on toteutettu lainopillisena tutkimuksena ja tarkemmin rikoslainopillisena työnä. Työssä on käytetty aineistona kolmea eri oikeusasteiden tekemää ratkaisua liittyen törkeisiin huumausainerikoksiin. Tutkimuksessa ei löytynyt yksiselitteistä vastausta asetettuun tutkimuskysymykseen, sillä näytönarvioinnissa korostuu ennen kaikkea kokonaisuuden arviointi. Tapaukset ovat samasta rikosnimikkeestä huolimatta varsin erilaisia ja omaavat omat erityispiirteensä. Lisäksi AMK -opinnäytetyön suppeudesta johtuen ei aineiston perusteella voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tutkimuksen tuloksena sai kuitenkin tehtyä johtopäätöksiä siitä, mikä tiettyjen todistuskeinojen painoarvo on kokonaisharkinnan kannalta. Toisaalta työssä on myös tehty havainto, että korkeammat oikeusasteet tulkitsevat näyttökynnystä alempia oikeusasteita tiukemmin