Ikääntyneen sosiaalisen toimintakyvyn edistäminen senioriasumisessa

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata senioriasumisessa asuvien ikääntyneiden kokemuksia sosiaalisesta toimintakyvystään ja sen tukemisesta. Tarkoituksena oli edistää yhteisöllisyyttä ja asukkaiden välistä yhteistyötä, omatoimisuutta, omaa terveyttä ja liikuntakykyä sekä viriketoimintaa senioriasumisen yksikössä. Tavoitteena oli ikääntyneiden henkisen hyvinvoinnin ja sosiaalisten suhteiden parantaminen sekä omien voimavarojen hyödyntäminen senioriasumisen yksikössä. Opinnäytetyö toteutettiin toimintatutkimuksena, jossa käytettiin kvalitatiivista eli laadullista lähestymistapaa. Aineiston keruu toteutettiin teemahaastattelulla. Haastatteluun osallistui kuusi ikääntynyttä senioriasumisen yksiköstä. Kriteereitä osallistujille olivat riittävän hyvä muisti, selkeä kommunikointikyky ja motivaatio vastata haastattelun kysymyksiin. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan ikääntyneet kokivat fyysisen toimintakykynsä, terveytensä ja voimavaransa tärkeäksi osaksi sosiaalisen toimintakyvyn edistämisessä. Ikääntyneet kokivat myös toimivan sosiaalisen verkoston tukevan sosiaalista hyvinvointia. Lisäksi ikääntyneet kokivat virikeohjaajien järjestämän ohjelman, mielekkään tekemisen ja asukkaiden välisen yhteistyön edistävän sosiaalista aktiivisuutta. Ikääntyneiden ajatuksia yhteisöllisyyden ja asukkaiden välisen yhteistyön, viriketoiminnan sekä omatoimisuuden, terveyden ja liikuntakyvyn edistämiseksi kysyttiin asukasraadissa. Sosiaalista toimintakykyä edistäviä tekijöitä otettiin mukaan virikeohjaajien kanssa järjestettävässä yhteisessä aivoriihi-tyyppisessä työskentelyssä yksikön toiminnan suunnittelussa. Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että ikääntyneiden omatoimisuuden ja liikuntakyvyn edistämiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja laadukkaaseen viriketoimintaan tulee kiinnittää huomiota. Hoitajien ammattitaito ja ystävällisyys koetaan tärkeäksi. Ikääntyneiden mukaan sosiaalista toimintakykyä saadaan edistettyä lisäämällä yhteisöllisyyttä ja asukkaiden välistä yhteistyötä.The purpose of the thesis was to describe the experiences of the elderly living in the senior residence oftheir social capacity and supporting it. The aim was to promote community spirit and co-operation between residents, self-reliance, self-health and fitness, as well as activity in the senior care unit. The aim was to improve the mental well-being and social relationships of the elderly and to utilize their own resources in the senior housing unit. The thesis was carried out as an activity study using a qualitative approach. The material was collected through a theme interview. Six elderly insenior housing unit participated in the interview. The criteria for the participants were good memory, clear communication ability and motivation to answer the in-terview questions. Content analysis was used as the data analysis method. According to the research, older people felt that their physical abilities, health and resources were an important part of promoting socialcapacity. Older people also felt that a functioning social network supports social well-being. In addition, the seniors experienced a program organized by the counselors, meaningful engagement and co-operation between residents to promote social activity.The residentswere asked about older people's thoughts on community and people-to-people co-operation, businessand self-activity, health and fitness. Factors promoting social capacity were included in the joint brains-torming work with the instructors in the planning of the unit's operations. The conclusion of the thesis was that attention should be paid to the promotion of autonomy and fitness of the elderly, social relationships and high-quality recreational activities. The professionalism and friendliness of caregivers are considered important. According to the elderly, social capacity can be promoted by increasing communality and co-operation between residents