Työhönpaluu pitkän perhevapaan jälkeen

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia äitien ajatuksia ja kokemuksia työelämästä, perhevapaasta ja töihin palaamisesta pitkän perhevapaan (>5 vuotta) jälkeen ja niiden pohjalta selvittää, mitkä tekijät estävät ja edistävät äitien työhönpaluuta. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää äitiä, joiden perhevapaan pituus oli 4-8 vuotta. Haastattelun teemat lähetettiin heille etukäteen. Suurin osa perhevapaakokemuksista oli myönteisiä ja puolsi kotiin jäämistä eli oli estäviä tekijöitä työhönpaluun kannalta. Tärkeimmät syyt pitkään perhevapaaseen olivat lapsen etu ja perhe-elämän arvostaminen. Lisäksi lasten kehityksen seuraaminen sekä kiireettömyys ja vapaus olivat tärkeitä tekijöitä perhevapaalla pysymiseen. Työsuhteen olemassaololla tai vakinaisuudella ei ollut vaikutusta perhevapaan pituuteen, lyhentäväksi vaikutukseksi mainittiin ainoastaan erilaiset taloudelliset pakkotilanteet. Perhevapaalla olemista varjostavat yhteiskunnan painostus sekä eri tukien leikkaukset. Kokemukset työelämästä ennen perhevapaata vaikuttivat työhönpaluuseen odotetusti: positiiviset kokemukset helpottivat ajatuksia työhönpaluusta, kun taas negatiiviset kokemukset lisäsivät työhönpaluuseen liittyvää ahdistusta. Työelämään paluu koettiin jännittävänä, mutta osin ahdistavana. Ajatukset työn ja perheen yhdistämisestä ja ajan riittämisestä tuntuivat vaikeilta. Pitkän poissaolon jälkeen oman ammattitaidon heikentyminen, työhön sopeutuminen sekä ylipäätään työllistyminen pelottivat äitejä eniten. Monet äidit miettivät työpaikan vaihtoa tai opiskelun aloittamista. Useimmat haastateltavista toivoivat pehmeää siirtymistä työelämään. Tärkeintä palaamisessa olivat ammattitaidon päivittäminen sekä työnantajan joustavuus heidän elämäntilannettaan kohtaan. Useimmat haluaisivat tehdä lyhennettyä tai osa-aikaista työtä sovittaakseen työn ja perheen arjen yhteen