Kaukana, mutta silti kotona- Tutkimus suomalaisten ja intiaanien yhteistyön kehittämiseksi ja mallintamiseksi

Opinnäytetyöni käsittelee suomalaisten ja intiaanien yhtäläisyyksia ja eroja niin kulttuurillisessa, historiallisessa kuin nykypäivänkin viitekehyksessä. Tätä opinnäytetyötä varten matkustin Haliwa-Saponi-heimon maille Pohjois-Carolinan osavaltioon, U.S.A:han tutkimaan heimon kulttuuria ja kartoittamaan mahdollisia yhteistyömahdollisuuksia kolmeksi kuukaudeksi. Vuonna 2016 ilmestynyt Katja Ketun, Meeri Koutaniemen ja Maria Seppälän valokuvateos Fintiaanien mailla toimi kimmokkeena tämän työn synnylle. Otin yhteyttä Suomen Intiaaniyhdistys Ry:n puheenjohtajaan, ja näin opinnäytetyöni sai tilaajan. Suomen Intiaaniyhdistys Ry on isoin Suomessa toimiva Amerikan alkuperäiskansojen asioihin erikoistunut yhdistys, ja se pyrkii yhdistämään kaikki alkuperäiskansoista, heidän historiastaan, taiteestaan kuin kulttuuristaankin kiinnostuneet. Yhdistyksen säännöissä on mainittu kohta, jonka mukaan yhdistys pyrkii edistämään yhteistyötä alkuperäiskansojen kanssa, ja tätä kohtaa lähdin kehittämään. Teinkin yhteistyötä heimon kanssa koko opinnäytetyön tutkimuksen, eli kolmen kuukauden ajan, ja tästä voidaan mahdollisesti jatkaa tulevaisuuden yhteistyöprojekteihin. Matkaani mahtui niin värikkäitä Powwow-festivaaleja, kuin etnografisia henkilöhaastattelujakin. Tiedonkeruu on tehty haastattelujen, osallistuvan havainnoinnin ja myös antropologisen kenttätyön menetelmiä hyödyntäen. Matkani aikana pääsin tutustumaan laajasti eri heimojen jäseniin, kuulemaan heidän kokemuksiaan ja mielipiteitään siitä, millaista on olla ”modern and indigenous” ”modernisti alkuperäinen” ja siitä, miltä jatkuva stereotyopioiden kumoaminen tuntuu. Tarkoitus oli myös kartoittaa, millaista yhteistyötä suomalaiset, tässä tapauksessa Suomen Intiaaniyhdistys Ry voisi tehdä kyseisen heimon, tai muitten Pohjois-Amerikan heimojen kanssa tulevaisuudessa. Yksi Haliwa-Saponi-heimon päätoimijoista sanoikin, että ”ilman ymmärrystä ei voi syntyä kunnioitusta”. Hänen mielestään on ensiarvoisen tärkeää, että ihmiset ymmärtävät toistensa kulttuuria, jotta he oppivat kunnioittamaan toisiaan. Asiantuntijahaastatteluista kävi ilmi, että tutkimuksen kohteena ollut heimo on tehnyt ennenkin yhteistyötä muiden etnisesti eriävien ryhmien kanssa, ja se on yleisesti koettu onnistuneeksi. Yhteistyötä Suomen Intiaaniyhdistyksen kanssa ja ylipäätään suomalaisten kanssa pidettiin mahdollisena, ja myös konkreettisia ideoita tuli esille siitä, mitä yhteistyö tulevaisuudessa voisi olla. Myös nuoremmat eri heimojen jäsenet innostuivat ideasta esimerkiksi tulla käymään Suomessa ja oppimaan lisää siitä, millaisia ihmisiä suomalaiset ovat. Mitä tulee suomalaisen ja Amerikan alkuperäiskansojen kulttuurillisiin yhtäläisyyksiin, niitä tosiaankin löytyi- sekä historiasta että nykypäivästä. Pohjois-Amerikassa on yli 500 eri heimoa, ja kaikkien intiaanikulttuurien tavat eivät suinkaan ole samanlaisia, mutta esimerkiksi useassa heimossa eräänlainen saunominen, hikikylpy on tunnettu ja molempia kansoja yhdistävä perinne. Myös luonnossa kulkeminen ja sen arvostus sekä jokamiehenoikeudet olivat monin paikoin yhdistäviä tekijöitä. Tietynlainen vetäytyneisyys, sosiaalinen varautuneisuus oli myös fyysisesti huomattava piirre tarkkaillessani ympäristöäni. Se tuntui hyvin tutulta ilmiöltä. Opinnäytetyöni tuotti tärkeää informaatiota Pohjois-Amerikan itäosien alkuperäiskansojen nykytilanteesta ja siitä, miten he suhtautuvat suomalaisiin nykyään. Toivon että opinnäytetyötäni voidaan käyttää tiedonvälitykseen Amerikan alkuperäiskansojen asioista kiinnostuneille sekä ohjenuorana sille, miten yhteistyötä näitten kansojen kanssa voitaisiin alkaa mahdollisesti rakentaa. Kaiken keskellä tulee olla keskinäinen ymmärrys, toisen kuunteleminen ja toisen kulttuurin kunnioitus. Näiden kahden kulttuurin välisen kulttuurisuhteen voimistaminen olisi opettavainen ja voimaannuttava kokemus molemmille kansoille