Lääkkeetön kivunhoito teho-osastolla : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Tehohoidossa kivunhoito painottuu pääosin lääkkeellisiin kivunhoitomenetelmiin potilaan ollessa vaikeasti sairas. Lääkkeettömät kivunhoitomenetelmät ovat osa kokonaisvaltaista kivunhoitoa ja parhaimmillaan tukevat lääkkeellisiä menetelmiä ja vähentävät potilaan ahdistusta ja pelkoa terveydentilastaan. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on kuvata kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla, minkälaisia lääkkeettömiä kivunhoitomenetelmiä teho-osastoilla on käytetty, ja miten käytetyt menetelmät ovat vaikuttaneet. Opinnäytetyön teoriaosuudessa on käsitelty aiheeseen liittyviä käsitteitä, mitä kivunhoito ja tehohoitopotilaan hoito on, miten kipua mitataan ja minkälaisia lääkkeettömiä kivunhoitomenetelmiä eri kirjallisista lähteistä löytyy. Kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen on valittu 9 tutkimusta eri tietokannoista. Tutkimukset ovat kaikki englanninkielisiä ja rajattu aikuisten akuutisti sairaiden potilaiden hoitotyöhön. Tutkimuskysymyksiin on haettu vastauksia käyttäen aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteita. Tulosten perusteella lääkkeettömät kivunhoitomenetelmät voidaan jakaa psyykkisiin lääkkeettömiin kivunhoitomenetelmiin ja fyysisiin lääkkeettömiin kivunhoitomenetelmiin. Psyykkiset menetelmät voitiin jaotella kolmeen eri osa-alueeseen, joka olivat musiikkiterapia, erilaiset mielen rentoutustekniikat, sekä sosiaalinen tuki ja läsnäolo. Fyysisiä käytettyjä menetelmiä olivat hieronta, kylmähoito ja asentohoito. Menetelmien vaikuttavuus jaettiin kahteen eri osa-alueeseen; kivun lievittymiseen ja rentoutumiseen. Kaikki työhön valitut tutkimukset osoittivat, että lääkkeettömiä kivunhoitomenetelmiä käytettäessä rentoutuminen ja kivun lievittyminen kulkevat käsi kädessä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että lääkkeettömät kivunhoitomenetelmät ovat käyttökelpoisia ja vaikuttavia menetelmiä vaikeasti sairaan potilaan kivunhoidon tukena. Erilaisia menetelmiä ja niiden vaikuttavuutta tulisi tutkia lisää etenkin tehohoitoympäristössä, jotta aiheesta voitaisiin tehdä yleistyksiä ja suosituksia hoitotyön käytäntöön