Oma tupa - oma lupa: Kehitysvammaisten kokemuksia itsenäisestä asumisesta Kuopiossa

Opinnäytetyössä tutkittiin kuopiolaisten, yksin tai kumppaninsa kanssa asuvien kehitysvammaisten asumisen olosuhteita, itsenäisessä asumisessa tarvittavaa tukea sekä kehitysvammaisten tyytyväisyyttä itsenäiseen asumiseen. Tutkimuksessa kartoitettiin myös kohderyhmän arkea, vapaa-aikaa ja sosiaalisia verkostoja. Opinnäytetyön toteuttamisen toimintaympäristönä oli Kuopion kaupungin vammaispalvelut ja tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimustyönä. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyn kautta 78 kehitysvammaiselta henkilöltä. Kyselyyn vastasi 48 henkilöä, joten tutkimuksen vastausprosentiksi muodostui 62 %. Kehitysvammaisten laitosasumisen lakkauttamisen ja hallituksen vuonna 2010 käynnistämän kehitysvammaisten asumisohjelman (KEHAS) myötä on Suomessa panostettu sekä uusien asumismuotojen, että asumisen tukipalvelujen kehittämiseen. Erityisryhmien asumisesta tehtyjen tutkimusten ja selvitysten mukaan, on useimpien kehitysvammaisten toiveena oma asunto ja mahdollisimman itsenäinen elämä. Sama asumismuoto ei kuitenkaan sovellu kaikille, vaan kehitysvammaisten asumiseen tarvitaan erilaisia, asukkaiden yksilölliset toiveet ja tarpeet huomioivia vaihtoehtoja. Tarvitaan uudenlaista tukiasumista, joka vähentää yksinäisyyttä ja huomioi turvallisuuskysymykset, mutta säilyttää mahdollisuuden omannäköiseen ja yksilölliseen asumiseen. Kehitysvammaisten itsenäinen asuminen onnistuu, kun he saavat riittävästi asiakaslähtöistä ja yksilöllisesti suunniteltua tukea. Asuminen muun yhteisön keskellä ja lähellä palveluita sekä yleisten palvelujen saatavuus ja riittävyys tukevat itsenäisyyttä ja turvallisuutta. Opinnäytetyön tulosten mukaan olivat itsenäisesti asuvat kehitysvammaiset tyytyväisiä asuinoloihinsa. Iso osa tutkimukseen osallistuneista asui kaksiossa ja vuokranantajina toimivat useat eri yritykset. Itsenäinen asuminen koettiin melko turvallisena. Tutkimukseen osallistuneiden avun tarve kuvautui kuitenkin melko laajana. Eniten apua tarvittiin asioinnissa, kodin huoltotöissä ja siivouksessa sekä raha-asioiden hoitamisessa. Apua saatiin eniten omilta vanhemmilta, mutta myös sisaruksilta ja ystäviltä. Henkilökohtaisen avustajan tuki koettiin tärkeänä itsenäisen asumisen sujumisessa. Tutkimukseen osallistujista melkein puolella oli henkilökohtainen avustaja. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet henkilöt osallistuivat päiväaikaiseen toimintaan. Myös osallistuminen harrastuksiin oli monipuolista ja aktiivista. Miehet harrastivat naisia aktiivisemmin ohjattuja harrastuslajeja. Nykyiseen asumiseen ja elämään oltiin melko tyytyväisiä. Isompaa muutosta ja parannusta toivottiin ihmissuhteisiin, sosiaalisiin verkostoihin ja harrastuksiin. Vastaajat kokivat melko usein yksinäisyyttä ja toivoivat nykyistä enemmän kaverisuhteita sekä yhteisöllistä toimintaa. Opinnäytetyön pohjalta saadaan Kuopion kaupungin vammaispalveluissa tietoa tuetun asumisen tilanteesta sekä itsenäisten asukkaiden toiveista ja kehittämisehdotuksista