Näkövammainen lapsi apuvälineen käyttäjänä : Käyttöä edistävät tekijät kouluympäristössä

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, mitkä tekijät vaikuttavat näkövammaisen lapsen näkökulmasta näönkäytön apuvälineiden käyttöön kouluympäristössä. Tavoitteena oli edistää näönkäytön apuvälineiden käyttöä kouluympäristössä. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina toimi Näkövammaiset lapset ry. Aiheen taustalla oli yhteistyökumppanin jäsenten aihe-ehdotus näkövammaisen lapsen apuvälineiden käytön tukemisesta koulussa. Olennaisia teoreettisia näkökulmia, jotka liittyvät näkövammaisen lapsen koulunkäyntiin olivat perusopetuksen lainsäädäntö, näkövamma ja apuvälineet. Toimintaterapian viitekehykseksi opinnäytetyöhön valittiin kanadalainen toiminnallisuuden ja sitoutumisen malli (CMOP-E). Aineiston keräys toteutettiin teemahaastattelulla ja QUEST 2.0 -mittarilla. Aineistoa varten haastateltiin kahta näkövammaista lasta ja heidän vanhempiaan. Haastatteluissa olennaista oli lapsen näkökulma ja kokemukset ja vanhempien haastattelut täydensivät näkökulmaa laajempaan kontekstiin. Kerätystä aineistosta nousevia apuvälineen käyttöä edistäviä tekijöitä olivat lapsen kokemus yhdenvertaisuudesta, apuvälineen soveltuvuus kouluympäristöön ja apuvälineen käyttöä tukeva ympäristö. Apuvälinettä valittaessa on tärkeää kuunnella lapsen mielipidettä ja arvioida apuvälineen soveltuvuus lapsen käyttöön ja kouluympäristöön. Lapsen kanssa työskentelevien aikuisten ymmärrys näkövammasta ja apuvälineen hyödyistä lapsen oppimisen ja jaksamisen kannalta tukee apuvälineen aktiivista käyttöä. Apuvälineen käytössä tai käyttämättä jäämisessä ei ole kyse vain lapsen asenteesta vaan sen aktiivisen käytön lähtökohta on lapsen tarvetta vastaava apuväline. Muuttuva kouluympäristö asettaa haasteita apuvälineiden valintaan ja käyttöön, sillä opiskelu ei enää tapahdu pelkästään perinteisessä luokkaympäristössä. Apuvälineen huolellinenkaan valinta ei auta, jos kilpailuttaminen ei ole mahdollista sopivimman apuvälineen saamisessa. Myös opettajan saama ohjaus ja tuki ja kouluympäristön myönteinen suhtautuminen ovat edellytyksiä sille, että apuväline on luonteva osa lapsen koulunkäyntiä