Työstressi sairaanhoidossa: Kirjallisuuskatsaus työperäisen stressin taustoihin, vaikutuksiin ja ehkäisyyn

Työperäinen stressi on sairaanhoidon työntekijöillä yleinen ilmiö. Sairaanhoidossa vuorotyö ja työaikajärjestelyt, henkilöstön määrät sekä työstä saatava palkka ovat työoloihin keskeisesti vaikuttavia tekijöitä, joiden osuutta työperäisen stressin syntymiseen olisi syytä tutkia. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää sairaanhoidon työntekijöiden kokeman työstressin esiintyvyyttä ja sen taustoja, vaikutuksia sekä mahdollisuuksia työperäisen stressin ehkäisyyn. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena yhdistelemällä systemaattisen ja narratiivisen katsauksen menetelmiä. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmin tarkasteluun etsittiin eri tietokannoista sairaanhoidon työntekijöiden työstressiä käsitteleviä tutkimuksia. Tiedonhaku rajattiin sairaanhoidon henkilöstöön kohdistuneisiin tutkimuksiin, jotka olivat toteutettu vuosina 2009-2019. Lopulliseen tarkasteluun otettiin yhteensä 18 tutkimusta eri tietokannoista. Narratiivisen kirjallisuuskatsauksen menetelmin muodostettiin hakutuloksista laaja yleiskuva työstressistä sairaanhoidossa. Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että sairaanhoidon työntekijöillä työkyky on pääasiassa hyvä, mutta työstressiä on enemmän kuin muilla aloilla. Työntekijöistä sairaanhoitajat kohtaavat työstressiä useammin kuin lääkärit. Työstressi on yleistä erityisesti vuodeosastoilla, vanhainkodeissa sekä mielenterveyshoidon ja päihdehoitotyön kentillä. Työssä kohdattavaa stressiä aiheuttavat vaativa työ ja vähäiset mahdollisuudet hallita työtä. Stressaavia tekijöitä ovat myös potilaiden suuri määrä, toisarvoiseksi koetut työtehtävät, riittämätön määrä työntekijöitä sekä työaikajärjestelyt. Stressin tasoa nostavat erityisesti epäsäännöllinen vuorotyö sekä ilta-aamuvuoroyhdistelmät. Tutkimustulosten perusteella kävi ilmi, että työstressiä voidaan vähentää ja ennaltaehkäistä muun muassa työnohjauksella. Työnohjauksella voidaan lisätä sairaanhoidossa työskentelevän voimavaroja sekä parantaa työnhallintaa ja työn ennakoitavuutta. Myös työaikajärjestelyillä on suuri vaikutus työstressin ehkäisyyn. Tiedonhaussa selvisi, että suuri työtuntien määrä tai pitkät työvuorot eivät ole työperäisen stressin kannalta olennaisimpia. Keskeistä on työaikojen ja työvuorojen ergonomisuus, jolloin työntekijälle jää riittävästi aikaa palautumiseen työvuorojen välillä. Työstressiä voidaan siis ehkäistä vähentämällä epäsuotuisia siirtymiä vuorojen välillä. Tämän opinnäytetyön tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää työstressin tunnistamisessa sairaanhoidon työntekijöillä. Lisäksi opinnäytetyö on tuonut esille tietoa työstressin ehkäisyn keinoista