Alle 15-vuotiaan lapsen kuuleminen huolto- ja rikosasioissa

Tämä opinnäytetyö keskittyy tutkimaan alle 15-vuotiaan lapsen kuulemiskäytänteitä huolto- ja rikosasioissa. Työn tavoitteena on tutkia lapsen kuulemisen hyviä käytänteitä sekä vertailla, miten ne eroavat siviili- ja rikosprosessien välillä. Käytänteitä tutkitaan sekä lainsäädännön, että käytännön näkökulmasta. Työ toteutetaan laadullisena tutkimuksena. Tietoperustassa käydään läpi lapsen etua ja oikeuksia, joilla on suuri merkitys päätettäessä lapsen kuulemisesta. Rikosprosessissa alle 15-vuotiasta lasta kuullaan pääasiallisesti esitutkintavaiheessa, joten teoriaosuudessa esitellään myös esitutkintamenettelyä ja -periaatteita. Lakiin ja oikeuskirjallisuuteen pohjautuvat lapsen kuulemisen käytänteet käsitellään erikseen siviili- ja rikosprosesseittain. Työssä esitellään myös lapsenhuoltolakiin tuleva uudistus. Empiirisessä osiossa haastatellaan kahta lastenvalvojaa sekä rikosylikonstaapelia, jotta työhön saadaan todenmukaista käytännön näkökulmaa. Lapsen kuulemisen käytänteet eroavat merkittävästi siviili- ja rikosprosessien välillä, johtuen prosessien eri intresseistä kuulla lasta. Prosessista riippumatta alle 15-vuotiaan lapsen kuuleminen tulee kuitenkin kaikissa tilanteissa toteuttaa tämän ikä ja kehitystaso huomioon ottaen. Laissa ei kuitenkaan ole määritelty, kuinka nuorta lasta voidaan kuulla. Huolto- ja tapaamisasioissa alle kouluikäisen kanssa kuuleminen perustuu lapsen kanssa jutusteluun sekä lapsen ja vanhempien välisen vuorovaikutuksen tarkkailuun. Mitä vanhempi lapsi on, sitä enemmän kuuleminen voi perustua suorempiin kysymyksiin ja keskusteluun. Siviiliprosessissa ei ole yhtenäistä menettelyohjetta lapsen kuulemiselle, mutta rikosprosessissa lapsen kuulemista määrittelevät tarkasti eri lait. Pääsääntönä on, ettei alle 15-vuotiasta lasta tarvitsisi kuulla tuomioistuimen pääkäsittelyssä, vaan tämä voitaisiin korvata esitutkintavaiheen kuulustelun video- tai äänitallenteella. Lapsen kuuleminen rikosasiassa on erittäin tapauskohtaista ja käytänteet vaihtelevat merkittävästi sen mukaan, onko lapsi rikoksesta epäiltynä vai uhri. Lapsen kuulemisprosessin tehostamiseksi haastateltavat lisäisivät lasten kanssa työskentelevien viranomaisten resursseja. Tämän hetkisillä resursseilla lastenvalvojat kokevat, ettei lapseen ehdi huoltoasioissa aina luoda riittävää luottamusta, jolloin olosuhdeselvitykset eivät saavuta tavoiteltua lopputulosta. He odottavat lapsenhuoltolain vireillä olevaa uudistusta, jonka tavoitteena on muun muassa parantaa lapsen edun toteutumista sekä saattaa uusi laki vastaamaan yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia ja lainsäädäntöä. Rikosasioissa resurssien puute johtaa vähäpätöisempien rikosten jäävän vähemmälle huomiolle tai jopa kokonaan käsittelemättä