Kielenkehityksen tukeminen varhaislapsuudessa

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten lapsen kielenkehitys tyypillisesti etenee ja millaisin keinoin kehitykseen voidaan vaikuttaa. Halusimme myös selvittää, millaisiin piirteisiin varhaiskasvatuksen henkilökunnan tulisi kiinnittää huomiota ja miten varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin 2016 sisältyvä oppimisen alue kielten rikas maailma voisi näkyä varhaiskasvattajan arjessa. Opinnäytetyön metodina käytettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme Lappeenrannan tiedekirjaston tietokantahakua. Hyödynsimme myös lähdekirjallisuutemme lähdeluetteloita, jolloin löysimme vahvemmin tutkimuksiin perustuvaa aineistoa. Englanninkieliset tutkimusartikkelit syvensivät suomenkielisten artikkelien antia. Selvityksessämme tuli ilmi, että kielenkehityksen perusvalmiudet alkavat kehittyä jo raskaus- ja vastasyntyneisyys aikana. Erityisesti vuorovaikutuksen laadukkuus nousi esiin, koska lapsen kieli kehittyy vuorovaikutuksessa. Kieli kehittyy jaetun tarkkaavaisuuden, sanojen ja monimutkaisempien sanojen käyttötaitojen kautta aina äänteiden erottamiseen kuusivuotiaana. Vaikka jokainen lapsi kehittyy yksilölliseen tahtiinsa, on puolitoistavuotiaana erityisen merkittävä ja nopeasti sanastoa tuottava vaihe. Silloin lapsen kielenkehitykseen tulisi kiinnittää huomiota. Varhaisvaiheessa normaalista poikkeavan kielenkehityksen huomiointi on hankalaa, mutta lasten kanssa toimivat henkilöt voivat tukea kielenkehitystä toimilla, joita ei erikseen tarvitse kohdistaa yhteen lapseen vaan ne voivat olla osana koko ryhmän toimintaa. Kielenkehitystä auttavat muun muassa säännöllinen päivärytmi, kuvien käyttö, lorut, tavoitteellinen leikki, musiikki ja laulu. Liikunnalliseen toimintaan voidaan yhdistää tilanteeseen sopivien käsitteiden harjoittelua, kuten kehon-osia tai suuntia