Monikulttuurisen osaamisen kehittyminen Espoon varhaiskasvatuksessa

Työssäni haetaan vastausta siihen, miten Espoon kunnallisen varhaiskasvatuksen työntekijöiden monikulttuurinen osaaminen on kehittynyt kymmenessä vuodessa ja miten he tänä päivänä huomioivat maahanmuuttajataustaisten lasten ja perheiden erilaiset tarpeet. Näiden vastausten avulla Espoon varhaiskasvatuspalvelut voivat tarvittaessa kehittää varhaiskasvatuksen toimintaa. Varhaiskasvatuksen kehittyminen on tarpeen, sillä Espoon maahanmuuttajataustaisen väestön määrä kasvaa jatkuvasti. Lisäksi maahanmuuttajataustaisilla lapsilla ja perheillä on usein kantasuomalaiseen väestöön verrattuna erilaisia haasteita, jotka täytyy huomioida myös varhaiskasvatuksessa. Lisäksi maahanmuuttajataustaisille perheille annettavalla varhaisella tuella voidaan ehkäistä ongelmien muodostumista sekä vähentää lastensuojelun asiakkuuksia. Näin ollen monikulttuurisen osaamisen merkitys on keskiössä espoolaisessa varhaiskasvatuksessa. Käsillä oleva työ on lähtökohtaisesti kvantitatiivinen, sillä työssä selvitettiin Espoon varhaiskasvattajien näkemyksiä tutkimuskysymykseen kyselyn avulla. Kyselyiden tuloksia lähestyttiin pääosin kvantitatiivisin menetelmin, mutta työssä hyödynnettiin myös kvalitatiivisen tutkimuksen piirteitä. Tärkeä osa työssä käytettävissä menetelmissä on vertailu vuonna 2009 toteutettuun VKK-Metron tutkimukseen samasta aiheesta (Venninen 2009). Työssä saatujen tulosten mukaan vieraskielisten ja toisista kulttuureista lähtöisin olevien työntekijöiden määrä on liki viisinkertaistunut ja varhaiskasvatuksessa olevien vieraskielisten lasten osuus kolminkertaistunut kymmenen vuoden aikana. Nykyään päiväkodeissa on enemmän erikseen sovittuja menetelmiä vieraskielisen lapsen oman äidinkielen tukemiseen kuin kymmenen vuotta sitten. Yleisimmin käytetty menetelmä on vanhempien kannustaminen puhumaan lapselle heidän omaa äidinkieltään. Kyselyn tuloksista selvisi myös, että suomi toisena kielenä -toiminnan järjestäminen varhaiskasvatusryhmissä on yleistynyt. Käytetyimmät menetelmät ovat koko lapsiryhmän kanssa toteutettavat suomen kieltä tukevat tuokiot sekä suomen kieltä heikosti osaavien tai osaamattomien jatkuva tukeminen suomen kielessä. Sen lisäksi, että erilaiset monikulttuurisuutta tukevat menetelmät ovat yleistyneet, varhaiskasvatuksen työntekijät kokevat myös heidän oman monikulttuurisen osaamisensa kasvaneen kymmenessä vuodessa. Erityisesti suomi toisena kielenä -opettamisen menetelmien osaamisen koetaan lisääntyneen. Lisäosaamisen tarve korreloi negatiivisesti monikulttuurisen osaamisen kanssa, sillä alueilla joilla osaamisen koetaan olevan vahvinta, lisäosaamisen tarpeen koetaan puolestaan olevan vähäisintä, ja päinvastoin. Huomattava on, että lisäosaamisen tarvetta työntekijät kokevat kaikilta osin olevan kuitenkin jonkin verran. Huomionarvoista on myös, että vaikka osaamisen koetaan karttuneen, monikulttuuriseen työhön liittyvät haasteet koetaan nyt suuremmiksi kuin kymmenen vuotta sitten. Suurimman tuen monikulttuuriselle työlle työntekijät kokevat saavansa kollegoilta. Työn tulosten pohjalta voidaan sanoa varhaiskasvatuksen monikulttuurisen osaamisen kehittyneen kymmenessä vuodessa. Pienen otoksen vuoksi tulokset eivät kuitenkaan ole täysin luetettavia, joten jatkotutkimuksia tarvitaan