Koulutuksella osaamista elintapaohjaukseen

Moniin pitkäaikaissairauksiin voidaan vaikuttaa tehokkaasti elintapaohjauksella. Potilasohjaus osaaminen on yksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ammattitaitovaatimusalueista. Jatkuva ammatillinen kouluttautuminen parantaa hoidon laatua ja on edellytys ajantasaiselle ammattitaidolle. Koulutuksen vaikuttavuutta ja laatua ei kuitenkaan seurata riittävästi. Vesote-hanke pyrkii vaikuttavaan elintapaohjausosaamiseen kouluttamalla sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia liikunnan, ravitsemuksen ja uniterveyden osa-alueilta. Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Tarkoituksena oli kuvata koulutuksen vaikutusta elintapaohjausosaamiseen. Tavoitteena oli kuvata vesote-hankkeen elintapaohjaus-koulutukseen osallistuneiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamisen ja elintapaohjausta rajoittavien tekijöiden muutosta koulutuksen aikana heidän itsensä arvioimana. Aineisto kerättiin webpropol-kyselyllä ennen koulutusta ja koulutuksen jälkeen. Se analysoitiin SPSS-ohjelmaa käyttäen. Tulokset osoittivat ammattilaisten ohjausosaamisen parantuneen ja elintapaohjausta rajoittavien tekijöiden vähentyneen koulutuksen aikana. Eniten he kokivat tarvitsevansa koulutusta uniterveys osaamiseensa. Koulutuksen jälkeen ammattilaisten tiedot, taidot ja ohjausmenetelmät olivat kehittyneet. Heillä oli enemmän työvälineitä ja tukimateriaaleja elintapaohjaukseen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että elintapaohjausosaamista voidaan parantaa koulutuksella ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset tarvitsevat koulutusta etenkin uniterveyden osaamiseen. Jatkossa tulisi seurata koulutuksen tuomaa pitkäaikaisvaikutusta ja opitun soveltamista käytännön työhön.Moniin pitkäaikaissairauksiin voidaan vaikuttaa tehokkaasti elintapaohjauksella. Potilasohjaus osaaminen on yksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ammattitaitovaatimusalueista. Jatkuva ammatillinen kouluttautuminen parantaa hoidon laatua ja on edellytys ajantasaiselle ammattitaidolle. Koulutuksen vaikuttavuutta ja laatua ei kuitenkaan seurata riittävästi. Vesote-hanke pyrkii vaikuttavaan elintapaohjausosaamiseen kouluttamalla sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia liikunnan, ravitsemuksen ja uniterveyden osa-alueilta. Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena. Tarkoituksena oli kuvata koulutuksen vaikutusta elintapaohjausosaamiseen. Tavoitteena oli kuvata vesote-hankkeen elintapaohjaus-koulutukseen osallistuneiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamisen ja elintapaohjausta rajoittavien tekijöiden muutosta koulutuksen aikana heidän itsensä arvioimana. Aineisto kerättiin webpropol-kyselyllä ennen koulutusta ja koulutuksen jälkeen. Se analysoitiin SPSS-ohjelmaa käyttäen. Tulokset osoittivat ammattilaisten ohjausosaamisen parantuneen ja elintapaohjausta rajoittavien tekijöiden vähentyneen koulutuksen aikana. Eniten he kokivat tarvitsevansa koulutusta uniterveys osaamiseensa. Koulutuksen jälkeen ammattilaisten tiedot, taidot ja ohjausmenetelmät olivat kehittyneet. Heillä oli enemmän työvälineitä ja tukimateriaaleja elintapaohjaukseen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että elintapaohjausosaamista voidaan parantaa koulutuksella ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset tarvitsevat koulutusta etenkin uniterveyden osaamiseen. Jatkossa tulisi seurata koulutuksen tuomaa pitkäaikaisvaikutusta ja opitun soveltamista käytännön työhön