Sosiaalityöntekijän harkintavalta kehitysvammaisen asiakkaan palveluita koskevissa viranomaispäätöksissä

Tämä tutkielma käsitteli sosiaalityöntekijän harkintavallan käyttöä kehitysvammaisten asiakkaiden palveluita koskevissa viranomaispäätöksissä. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkielmaan käytetty aineisto on muodostunut vuosina 2009–2016 erässä sosiaalialan osaamiskeskuksen organisoimassa moniammatillisessa verkkokonsultaatioryhmässä. Ryhmään on kuulunut vammaispalveluissa ja sosiaalityössä pitkään toimineita sosiaalityöntekijöitä, erityissosiaalityöntekijöitä ja yksi lakimies. Ryhmässä vammais- ja kehitysvammapalvelun sosiaalityöntekijöillä on ollut mahdollisuus kysyä konsultteina toimivien henkilöiden apua tai neuvoa asiakastapauksiin verkon välityksellä. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää mihin sosiaalityöntekijän harkintavalta perustuu kehitysvammaisten asiakkaiden palveluita koskevassa päätöksenteossa sekä millaisia perusteluja konsultaatioaineistosta nousevien päätösesitysten taustalla on? Aineistosta saatuja tuloksia tutkittiin käytettävissä olevan teorian kautta. Teoreettinen viitekehys muodostettiin kehitysvammaisuuden moninaisuuteen vaikuttavien tekijöiden ja sosiaalityöntekijän harkintavallan määrittelyn kautta. Harkintaan vaikuttavat merkittävimmät tekijät lähtivät liikkeelle asiakkaan ominaisuuksista, tavoitteista ja toiveista. Lainsäädännön soveltaminen ja osin myös kuntakohtaiset linjaukset määrittävät ja ohjaavat harkintavaltaa. Viranomais- ja lähiverkostoilla on myös roolinsa sosiaalityöntekijän päätösprosesseissa