Sähköisen kaupankäyntialustan ylläpitäjän asema välittäjänä : vastuu ja velvollisuudet kuluttajansuojalain näkökulmasta

Tutkielman aiheena on sähköistä kaupankäyntialustaa ylläpitävän yhtiön vastuu ja velvollisuudet suhteessa kuluttajaan sen tarjotessa digitaalista välityspalvelua, joka mahdollistaa sen välityksellä tapahtuvan kulutushyödykkeiden myymisen. Tavoitteena on selvittää ensinnäkin, minkälainen on sähköisen kaupankäyntialustan ylläpitäjän vastuu ja velvollisuudet välittäjänä sen itsensä tarjoamasta edellytyksillä kaupankäyntialustan ylläpitäjä asettaa vastuuseen KSL 12 luvun 1 §:n välittäjän sopimusperusteista vastuuta koskevan erityissäännöksen nojalla myyjän sopimusrikkomusten perusteella. Tutkimus on toteutettu lainopillista metodia hyödyntäen kuluttajansuojaoikeudellisen sääntelyn näkökulmasta. Tutkielmassa havaitaan, että kaupankäyntialustan on järjestettävä välityspalvelunsa toiminta asianmukaisesti välttyäkseen palvelun virheellisyyteen perustuvilta vahingonkorvausvaatimuksilta. Alustan ylläpitäjän on myös huolehdittava oman palvelunsa osalta lakiin perustuvien tiedonantovaatimusten täyttämisestä suhteessa kuluttajaan. Tiedonantovelvollisuuksien osalta tulkinnanvaraiseksi kysymyksesi nousee kaupankäyntialustan järjestämisen merkitys myyjän tiedonantovelvollisuuksien täyttämisessä. Tältä osin tullaan siihen tulokseen, että kaupankäyntialustan on aina vähintään tarjottava ne asianmukaiset tekniset puitteet, joiden avulla alustaa käyttävät myyjät voivat täyttää muun muassa kuluttajansuojalakiin perustuvat tiedonantovelvollisuutensa. Tutkielmassa havaittiin myös, että KSL 12 luvun 1 §:n mukainen välittäjän vastuuta koskevan erityissäännöksen soveltaminen kaupankäyntialustoihin edellyttäisi niiden ylläpitäjillä olevan merkittävää kontrollia suhteessa alustan välityksellä solmittaviin sopimuksiin ja kaupan kohteisiin. Käytännössä kaupankäyntialustoilla on vain harvoin säännöksessä tarkoitettua merkittävää vaikutusvaltaa. Näin ollen välittäjän sopimusperusteisen vastuun kohdistaminen KSL 12 luvun 1 §:n nojalla sellaisenaan olisi tuskin kaikissa tilanteissa mahdollista. Tämä ei kuitenkaan välttämättä poista analogian käyttämisen mahdollisuutta. Oikeustila on tältä osin edelleen epäselvä ja odottaa kaupankäyntialustojen kontekstiin liittyvän ratkaisukäytännön muodostumista